Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Paavi Franciscus ja taivaan merkit

Ilkka Sipiläinen
Blogit Rajalla 18.6.2015 14:48

Paavi Franciscuksen kauan odotettu kiertokirje julkistettiin tänään Vatikaanin aikaan keskipäivällä. Sen nimi liittyy Luomakunnan ihmeellisyyteen: ”Laudato si´, Mi´ Signore” (Ylistys sinulle, Herrani). Alkusanat ovat paavin esikuvan, pyhän Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulusta.

Muuttaako kirje maailman? Alkavatko nyt reilu miljardi katolilaista hillitä ilmastonmuutosta? Heitä ovat mm. ulkoministeri Timo Soini ja presidenttiehdokas Jeb Bush.

Erityisen painon kiertokirjeelle tuo sen ajankohta. Yksi maailman suurimmista arvovaikuttajista haluaa ennen loppuvuoden Pariisin ilmastokokousta muistuttaa sen valtavasta merkityksestä. Hän korosti julkistamisen aattona, että kirje on osa katolista sosiaalioppia, mistä lisää myöhemmin.

Vaikka kirjeen kärki on ilmastonmuutoksen torjumisen kiireellisyydessä, paavi puhuu myös laajemmin. Kyse on siitä, että huolehdimme omasta kodistamme: maapallosta.

Paavi ottaa katoliselle perinteelleen ja omille korostuksilleen uskollisena esille eko-oikeudenmukaisuuden. Ilmastonmuutoksesta kärsivät pahimmin köyhät ja haavoittuvassa asemassa olevat.

Luojan luoma elämän rikas monimuotoisuus on uhattuna. Kirkolle ja paaville sopii hyvin puhua biodiversiteetin puolesta.

Kiertokirjettä oli pohjustettu sekä italialaislehden l’Espresso vuodolla että vakavan humoristisella, hollywoodtyylisellä trailerilla.

 

Ihmettely, kohtuus ja elämän suuri mysteeri

Paavi Franciscuksen kiertokirje tuo mieleen kesällä 2008 ilmestyneen Suomen evankelisluterilaisen kirkon ilmasto-ohjelman Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus. On luonnollista, että kirkot korostavat luomakunnan ihmeellisyyttä, joka herättää kiitollisuutta ja kunnioitusta ja nostattaa halun ylistää (Laudato si’) kaiken luojaa ja ylläpitäjää.

Paavi puhuu ihmiskunnasta ja myös muusta luomakunnasta universaalina perheenä, minkä ymmärtäminen saa tuntemaan nöyrää kunnioitusta. Kriisi on sekä kulttuurinen että ekologinen. Meidän on opittava uudenlainen elämäntapa, joka ei perustu kestämättömään kulutukseen vaan todellista iloa ja merkitystä luoviin asioihin.

Paavi puhuu koko maailmasta suurena sakramenttina. Maailmankaikkeus puhkeaa kukkaan Jumalassa, joka täyttää sen kokonaan. Sen vuoksi lehdessä, vuoripolussa, sadepisarassa tai köyhän ihmisen kasvoissa on nähtävissä mystinen, salattu merkitys.

Kiitollisuus ja ihmettely saavat myös etsimään sellaista elämäntapaa, joka mahtuu tämän maapallon puitteisiin. Paavi itse elää niin kuin opettaa ja haastaa nyt kaikkia katolisia ja myös muita ihmisiä etsimään kohtuutta omassa elämässään.

 

Velvoittaako kiertokirje katolisia? Muuttuuko maailma?

Velvoittaako nyt kiertokirje kaikkia katolisia? Voiko presidenttiehdokas Jeb Bush tai ulkoministeri Timo Soini olla asettamatta ilmastonmuutoksen hillintää ja luomakunnan suojelua merkittävälle paikalle? Saavatko ilmastonmuutoksen uhrit ja maailman köyhät miljardi puolustajaa? Kiertokirjeet ohjaavat katolista kirkkoa ja sen jäseniä. Toisin kuin vaikkapa luterilaisilla katolisilla on sosiaalioppinsa, joka ohjaa ja opastaa hyvään elämään. Mikään täysin velvoittava kiertokirje ei kuitenkaan ole. Se on nyt osa katolisen kirkon yhteiskunnallista opetusta.

Paavin kiertokirje on tärkeä. Se rohkaisee maailman miljardia katolilaista ja muita kristittyjä sekä lukuisia paavin faneja. Nyt on aika ryhtyä nopeisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja etsiä kohtuullista elämäntapaa. Se ei ole kurjaa ja harmaata elämää, vaan kiitollisuuden ja ilon värittämää. Siitä paavi itse viestii kiertokirjeensä alkusanoilla: Olet ylistetty, Herrani, kaikkien luotujesi kanssa! Laudato si, mi signore!

 

P.s.

Tässä lopuksi suomentamani Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulu, josta on paavin kirjeen otsikko (kirjastani Maailma on Jumalan ruumis, Kirjapaja 2010).

Franciscus Assisilaisen aurinkolaulu

Korkein, kaikkivaltias ja hyvä Jumala,

Sinun on ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus.

 

Ne kuuluvat yksin sinulle, korkein,

kukaan ihminen ei kelpaa lausumaan nimeäsi.

 

Olet ylistetty, Herrani, kaikkien luotujesi kanssa,

erityisesti herramme veli auringon:

hän on se päivä, jonka kautta annat meille valon.

 

Ja hän on kaunis ja säteilevä suuressa kirkkaudessaan,

sinun, kaikkein korkeimman, kaltainen hän on.

 

Sisar kuu ja tähdet ylistävät sinua, Herrani,

sinä olet ne luonut taivaalle, kirkkaat, kalliit ja kauniit.

 

Veli tuuli ylistää sinua, Herrani,

ja pouta sekä myrsky, kaikkien säiden kanssa,

joilla sinä vaalit luomakuntaasi.

 

Sisar vesi ylistää sinua,

niin tarpeellinen, nöyrä, kallis ja puhdas.

 

Veli tuli ylistää sinua, hänellä valaiset yön,

ja hän on kaunis, leikkisä, luja ja voimakas.

 

Sisaremme, äiti maa, ylistää sinua,

hän pitää yllä ja hallitsee elämäämme,

ja tuottaa monenlaisia hedelmiä, värikkäitä kukkia ja yrttejä.

 

Rakkaudesta sinuun anteeksi antavat

ylistävät sinua, Herrani;

he kestävät sairaudet ja koettelemukset.

 

Autuaita ovat rauhan säilyttäjät,

sinulta, Korkein, he saavat kruununsa.

 

Sisar ruumiillinen kuolema ylistää sinua,

häntä ei yksikään elävä ihminen pääse pakoon.

Voi niitä, jotka menehtyvät kuolemansynnissä!

Onnellisia ne, jotka hän löytää toteuttamassa sinun pyhää tahtoasi;

heille ei toinen kuolema tee pahaa.

 

Ylistäkää ja siunatkaa Jumalaani,

kiittäkää häntä ja palvelkaa suurella nöyryydellä.

 

 

 

 

Ilkka Sipiläinen

Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Kirkkohallituksessa työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip

Keskustelu