Kiitos Sipilä, Soini ja Stubb!

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Kirkkohallituksessa.

Kevään eduskuntavaalien ollessa kuumimmillaan kiehuin minäkin. Ilta toisensa jälkeen te kaikki puoluejohtajat puhuitte paitsi toistenne päälle myös meidät kuulijat pyörryksiin maamme taloudesta, työllisyydestä, kilpailukyvystä, Venäjän uhasta ja verotuksesta. Te maalasitte kilpaa näkyjä siitä, millä eväillä Suomi saadaan nousuun.

Minua kiehutti se, että te ette puhuneet lapsistamme ja nuoristamme, aikuisistamme ja vanhuksistamme. Te ette puhuneet perheistämme ja ihmisten hyvinvoinnista. Teistä kukaan ei sanonut, että viime kädessä Suomen nousu on riippuvainen siitä, kuinka ihmiset täällä voivat. Huonosti voiva ihminen ei kykene työhön, vaikka sitä olisi tarjollakin.

Vaalikeskustelujen jälkeen jaksoin kuitenkin vielä toiveikkaana odottaa sitä, mitkä teemat nostatte hallitusohjelmassa keskiöön. Ja pam! Kirjasitte ykköseksi hyvinvoinnin. Kiitos Sipilä, Soini ja Stubb! Kiitos, että nostitte ykköseksi teeman, jonka varaan tulevaisuutemme ihan oikeasti rakentuu.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että te kolme viisasta miestä tarkoitatte hyvinvoinnilla muutakin kuin taloudellista hyvinvointia. Nimittäin hyvinvoinnin määrittelemisessä ja mittaamisessa on siirrytty aineellisen vaurauden korostamisesta elämisen merkityksellisyyden ja ihmissuhteiden arvostamiseen. On myös havaittu, että mitä vähemmän huono-osaisia on, sitä paremmin voidaan koko yhteisössä.

Kirkko korostaa hallitusohjelmatavoitteissaan arjen hyvinvointia. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen, pikkulapsiperheiden vanhempien parisuhteen ja vanhemmuuden tukeminen, vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön edistäminen sekä maaseudun elinvoimaisuuden turvaaminen ovat tavoittelemisen arvoisia asioita koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Kun ihmiset itse määrittelevät omaan hyvinvointiinsa keskeisesti vaikuttavia asioita, tärkeimmäksi nousevat yleensä terveyden ohella perhe ja hyvät perhe- ja ihmissuhteet. Turvattua toimeentuloa arvostetaan, mutta varakkuus ja korkea elintaso jäävät arvoasteikossa kauas kärjestä. Paljon tärkeämmäksi nähdään se, että voi rakastaa ja tuntee tulevansa rakastetuksi.

Aristoteelisen hyvinvointikäsityksen mukaan poliittisen päätöksenteon tulee turvata mahdollisuudet mm. hoivan ja turvan saamiseen varsinkin lapsena, sairaana ja vanhuksena. Yhteiskunnan tulisi myös turvata ja suojella tunne- ja kiintymyssuhteiden muodostumista. Sillä niiden varaan rakentuu paitsi yksittäisen ihmisen, myös suurelta osin koko yhteiskunnan hyvinvointi.

Minä jaksan yhä uudelleen, joka päivä, innostua lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta toimimiseen. Toivon, että he pysyvät myös teidän mielissänne. Toivon teille myös voimia vaativaan tehtäväänne. Yksi asia minua kyllä hieman huolestuttaa – kirkon perheneuvontatyö on opettanut, että kolmenkeskiset suhteet ovat tosi haasteellisia. Mutta eivät mahdottomia. Ja onnistuessaan aivan ylivertaisia!