Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Kiitos Sipilä, Soini ja Stubb!

Päivi Kähkönen
Blogit Rajalla 15.5.2015 15:27

Kevään eduskuntavaalien ollessa kuumimmillaan kiehuin minäkin. Ilta toisensa jälkeen te kaikki puoluejohtajat puhuitte paitsi toistenne päälle myös meidät kuulijat pyörryksiin maamme taloudesta, työllisyydestä, kilpailukyvystä, Venäjän uhasta ja verotuksesta. Te maalasitte kilpaa näkyjä siitä, millä eväillä Suomi saadaan nousuun.

Minua kiehutti se, että te ette puhuneet lapsistamme ja nuoristamme, aikuisistamme ja vanhuksistamme. Te ette puhuneet perheistämme ja ihmisten hyvinvoinnista. Teistä kukaan ei sanonut, että viime kädessä Suomen nousu on riippuvainen siitä, kuinka ihmiset täällä voivat. Huonosti voiva ihminen ei kykene työhön, vaikka sitä olisi tarjollakin.

Vaalikeskustelujen jälkeen jaksoin kuitenkin vielä toiveikkaana odottaa sitä, mitkä teemat nostatte hallitusohjelmassa keskiöön. Ja pam! Kirjasitte ykköseksi hyvinvoinnin. Kiitos Sipilä, Soini ja Stubb! Kiitos, että nostitte ykköseksi teeman, jonka varaan tulevaisuutemme ihan oikeasti rakentuu.

Olen aivan vakuuttunut siitä, että te kolme viisasta miestä tarkoitatte hyvinvoinnilla muutakin kuin taloudellista hyvinvointia. Nimittäin hyvinvoinnin määrittelemisessä ja mittaamisessa on siirrytty aineellisen vaurauden korostamisesta elämisen merkityksellisyyden ja ihmissuhteiden arvostamiseen. On myös havaittu, että mitä vähemmän huono-osaisia on, sitä paremmin voidaan koko yhteisössä.

Kirkko korostaa hallitusohjelmatavoitteissaan arjen hyvinvointia. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen, pikkulapsiperheiden vanhempien parisuhteen ja vanhemmuuden tukeminen, vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön edistäminen sekä maaseudun elinvoimaisuuden turvaaminen ovat tavoittelemisen arvoisia asioita koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Kun ihmiset itse määrittelevät omaan hyvinvointiinsa keskeisesti vaikuttavia asioita, tärkeimmäksi nousevat yleensä terveyden ohella perhe ja hyvät perhe- ja ihmissuhteet. Turvattua toimeentuloa arvostetaan, mutta varakkuus ja korkea elintaso jäävät arvoasteikossa kauas kärjestä. Paljon tärkeämmäksi nähdään se, että voi rakastaa ja tuntee tulevansa rakastetuksi.

Aristoteelisen hyvinvointikäsityksen mukaan poliittisen päätöksenteon tulee turvata mahdollisuudet mm. hoivan ja turvan saamiseen varsinkin lapsena, sairaana ja vanhuksena. Yhteiskunnan tulisi myös turvata ja suojella tunne- ja kiintymyssuhteiden muodostumista. Sillä niiden varaan rakentuu paitsi yksittäisen ihmisen, myös suurelta osin koko yhteiskunnan hyvinvointi.

Minä jaksan yhä uudelleen, joka päivä, innostua lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta toimimiseen. Toivon, että he pysyvät myös teidän mielissänne. Toivon teille myös voimia vaativaan tehtäväänne. Yksi asia minua kyllä hieman huolestuttaa – kirkon perheneuvontatyö on opettanut, että kolmenkeskiset suhteet ovat tosi haasteellisia. Mutta eivät mahdottomia. Ja onnistuessaan aivan ylivertaisia!

Päivi Kähkönen

Kirjoittaja on kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Kirkkohallituksessa.

Keskustelu

Päivi!
Luenko rivien välistä pientä ironiaa? Toivon lukeneeni oikein, koska tätä politiikan jargoniaa on tässä vuosien mittaan tullut ihan liian kanssa seurattua. Hyvinvointi sanakaan ei ole ihan outo sanakummajainen näissä yhteyksissä
Nyt vain on niin, että en usko (politiikka pn valitettavasti enemmän uskon kuin analyyttisen tiedon asia) tämän koalition edes ajavan näitä esiintuomiasi tärkeitä asioita; puhumattakaan siitä, mitä saavat mielenterveys-ja päihdeongelmista kärsivät ja yhteiskuntamme reunamilla kärvistelevät; selfiekepin?? Valitettavasti ilmapiiri näyttää
kovenevan, tehkää sitä työtä, mitä me tarjoamme sillä palkalla mitä me maksamme (alennetulla), sillä tyäajalla minkä me määrittelemme(0-40-50-60t/v) jne. Julkiseen sektoriin asetetaan kovat leikkaus paineet, kuka tästä hoivasta ja huolenpidosta vastaakaan? No siis en vain usko ja ahtaalle joutuvat monet!

Näitä luetaan juuri nyt