Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Sinun käsiisi uskon henkeni!

Blogit Rajalla 31.3.2015 06:30
Riitta Kuusi
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Vieras maa ja kaupunki, taksikuskin kanssa ei ole yhteistä kieltä. Istun takapenkille ja annan osoitteen. Ehdin kiskaista turvavyön kiinni, ennen kuin auto syöksähtää kaoottisen liikenteen sekaan. Sinun käsiisi, tuntematon taksikuski, annan henkeni.

Laiva irtautuu laiturista. Olin juuri kuunnellut Estonian uppoamisen vuosipäivän ohjelmaa radiosta. Tuuli käy navakasti, avomerelle luvattiin myrskylukemia. Aallot lyövät rannassakin vaahtopäinä. Matkustajat istuvat kalpeina ja hiljaisina kukin nurkassaan. Baaritiskin takana ja laivan myymälässä kuuluu astioiden ja pullojen kilinä. Asiakkaita ei palvella tällä tuulella. Sinun käsiisi, kapteeni…

Bussikuski näpyttelee kassakonetta toisella kädellä. Toinen on onneksi ratissa. Pikavuoro kiitää aikataulunsa mukaisesti ehtiäkseen jatkoyhteyksille. Kassakone ei anna oikeaa kuittia, kuski kilauttaa kaverille. Apua, kuskin kumpikaan käsi ei ole ratissa! Ja edessä mutka, sen takana on poroja ylittämässä tietä. Jarrut kirskuvat. Ratin nopea korjausliike pitää bussin tiellä. Sinun käsiisi, bussikuski…

Minulla on kuuma, tuntuu vaikealta hengittää. Lämpötila koneessa nousee. Yhtäkkiä happinaamarit putoavat ylhäältä. Lentoemäntien avustuksella sovittelemme niitä kasvoillemme. Ja yritämme hengittää rauhallisesti. Kapteeni kertoo vakaalla äänellä, että paineen tasaamiseksi joudumme pudottamaan lentokorkeuden noin 3000 metriin. Puoli tuntia myöhemmin kone laskeutuu normaalisti. – Sinun käsiisi, kapteeni…

Takana kielikurssi, työmatka, hautajaiset, loma. Edessä elämä, häät, perhe, ystävät – ja kuolema. Koneeseen nousivat matkustajat, matkustamohenkilökunta, lentoperämies, kapteeni. Normaalit turvatoimet, tsekkaus, hyvän matkan toivotukset. Kiinnittäkää turvavyöt! Lähtökiihdytys ja kone nousee kiitoradalta. Sinun käsiisi…

   *                *                  *

Päivä pimenee Golgatalla. Jeesus kallistaa päänsä: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.”

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.