Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Suomen kilpailukyky luodaan lapsuudessa

Blogit Rajalla 24.2.2015 10:48
Päivi Kähkönen
Kirjoittaja on kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Kirkkohallituksessa.

lapsen näkökulma

Lasten ja nuorten kansanedustajan huoneentaulu on julkistettu. Huoneentaulu on koottu usean eri toimijan yhteistyönä ja sen tavoitteena on allekirjoituksella sitouttaa kansanedustajaehdokkaita, tulevia kansanedustajia, toimimaan lapsen edun edistämiseksi yhteiskunnassamme.

Arkikielellä sanottuna – allekirjoittaessaan lapsen ja nuoren huoneentaulun ehdokkaat sitoutuvat pitämään lapset ja nuoret mielessään valmistellessaan ja tehdessään päätöksiä. Ja toivottavasti he sitoutuvat myös entistä enemmän ja entistä useammin kuulemaan ja kuuntelemaan lasten ja nuorten omia näkemyksiä ja mielipiteitä.

Lasten ja nuorten huoneentaulun allekirjoittaneet huolehtivat siitä, että lasten ja nuorten hyvinvointiin investoidaan. Aikuisten oikeesti. Lasten ja nuorten hyvinvointiin investoiminen on sama kuin panisi rahaa pankkiin. Siitä säästäminen sitä vastoin on hölmöläisten peitonpaikkuuta. Tänä päivänä lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja palveluista säästetty euro on ensi viikolla satasen kustannus. Kepeästi.

Asiasta on messuttu vuosikymmeniä ja saatu väitteiden tueksi faktaa tutkimuksesta. Siitä huolimatta esimerkiksi matalan kynnyksen perhepalveluista karsitaan. Paitsi Imatralla. Siellä varhaisen tuen perhepalveluihin investoitiin ja johan laskivat lastensuojelun kustannukset. Ja kaupan päälle jäivät monelta lapselta itkut itkemättä.

Huoneentaulun allekirjoittaneet varmistavat, että päätösten vaikutuksia lasten ja nuorten elämään arvioidaan. Vuonna 2012 vain kolmessa prosentissa hallituksen lakiesityksiä arvioitiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vaikutuksia. Ups! Päätösten vaikutusten arvioinnilla voidaan kuitenkin saada aikaan parempia ja tavoitteiden mukaisia päätöksiä. Sillä voidaan myös edistää yhdenvertaisuutta, sekä ehkäistä syrjintää, ulkopuolisuutta ja syrjäytymistä. Kannattaisi arvioida.

Nyt onkin iso ilo nostaa kissan häntää – Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on nimittäin tämän vuoden alusta tullut voimaan kirkkojärjestykseen lisätty säännös lapsivaikutusten arvioinnista. Se tarkoittaa sitä, että lapsen edun edistämiseksi kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lapsiin. Vaikka asian suhteen ollaankin alkukiihdytysvaiheessa, on päätös osoitus vahvasta tahdosta edistää lapsen edun toteutumista kirkollisessa päätöksenteossa. Tavoitteena on niin ikään vahvistaa lasten ja nuorten mielipiteiden huomioimista ja heidän osallisuuttaan kirkon toiminnassa. Kirkossa sallitaan eri-ikäisten lasten tulla, olla ja käyttää ääntä.

Lasten ja nuorten huoneentaulun allekirjoittajat sitoutuvat myös edistämään lasten ja nuorten osallisuutta. Osallisuus on nyt in. Osallisuudessa tärkeintä on arvostava kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen. Kokemus siitä, että joku haluaa kuulla ja tietää, mitä minä ajattelen ja mikä minusta on tärkeää, voi olla aivan ratkaisevaa. Osallisuus on nähdyksi ja kuulluksi tulemista, joka vahvistaa itsetuntoa: minä olen tärkeä, minun mielipiteitäni arvostetaan ja niillä on merkitystä. Mikä voi olla keskeisempää oman itsen rakennusainesta? Mikä voi olla tärkeämpää ihmisyyden, toisen ihmisen kunnioittamisen ja yhteisen hyvän rakentamisen perustaa? Osallisuus on kova juttu – kaikenikäisille.

Allekirjoituksellaan kansanedustajaehdokkaat sitoutuvat myös edistämään lasten ja nuorten hyvää kasvu- ja elinympäristöä. Näillä ympäristöillä tarkoitetaan perhettä, kaveripiiriä, päiväkotia, koulua ja vapaa-aikaa harrastuksineen. Täytyy palata tuohon alussa mainittuun ”kustannustehokkuuteen”. Eli kannattaa laittaa ajoissa eurot likoon – sillä voidaan säästää tonneja pitkällä aikavälillä. Ja kannattaa investoida ihan perusjuttuihin (neuvola, varhaiskasvatus, koulutus, opiskeluhuolto, nuorisotyö jne.). Järeämmillä keinoilla on aina järeämpi hintalappu. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kohdalla puistattaa puolustella tärkeitä ja melko päivänselviä asioita rahalla – mutta rahapuhe yleensä tehoaa. Toissijaiseksi jää inhimillinen hätä ja tuska. Ja sitten ihmetellään, miksi vihapuhe saa sijaa ja empaattisuus katoaa.

Huoneentaulun allekirjoittaminen on tärkeä ele. Viimekädessä asenne ratkaisee. Aina. Niin on lapsen edun yhteydessäkin. Keskeistä on aikuisten aito kiinnostus, arvostus ja kunnioitus lapsia ja nuoria sekä heidän näkemyksiään kohtaan. Lapsilla ja nuorilla on oman elämänsä asiantuntijoina sellaista tietoa ja kokemusta, jota aikuisilla ei ole. Aikuisten palaaminen oman lapsuutensa asioihin ja ”ei-sitä-minunkaan-lapsuudessani”- kokemuksiin on yksinkertaisesti turhaa. Maailma muuttuu koko ajan.

Lapsen etu ja lapsen mielipiteen huomioonottaminen on kirjattu Lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsen oikeuksien sopimus taas ei ole mikään hyväntahdon asia, vaan juridisesti velvoittava sopimus. Lapsen edun huomioon ottaminen ei ole hyväntekeväisyyttä vaan jokaisen lapsen ja nuoren perusoikeus, jota huoneentaulun avulla pyritään vahvistamaan. Tosin sanojen lisäksi tarvitaan tekoja.

Ja hei, viime kädessä Suomen kilpailukyky rakentuu hyvinvoinnille, työ- ja toimintakyvylle, jonka perusta luodaan lapsuudessa!

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.