Jääköön jäinen meri rauhaan

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
ilkka

Poseeraan Facebookin profiilikuvassani yhdessä jääkarhun kanssa.

Jääkarhun vierellä seisomalla kerron, että minusta arktisilta alueilta ei tulisi etsiä uutta fossiilista energiaa saati sitten porata öljyä.

Miksi?

Tärkein syy on tietysti ilmastonmuutos. Sen sijaan, että etsitään uusia esiintymiä, pitäisi alkaa siirtyä kohden hiiletöntä energiaa.

Siinä tilanteessa ei ole järkeä siirtyä toimimaan uusille, arktisille alueille. Ne ovat luonnoltaan haavoittuvia. Niillä tutkimus ja poraus ovat erittäin kalliita – onneksi ehkä tällä hetkellä jopa kannattamattomia. Ja niiden alkuperäisväestön elinkeinot kärsisivät rikkaiden fossiilismielisten ahneudesta ja uuden hyödynnettävän himosta.

Töitä murtajille lyhyenä ja vähälumisena kesänä?

Oman maamme yhteys Jäämereen katkesi Petsamon menetyksen mukana. Uudempi liittymä on ollut jäänmurtajien kautta. Tulisiko niiden käyttöä laajentaa maamme tunnetusti vähäjäisenä kesäkautena arktisiin öljynporausprojekteihin? Siis uuden fossiilisen energian tuottamiseen haasteellisilta alueilta, joihin maallamme on tietotaitoa?

Ehkä ei sittenkään

Varsin moni yhtiö on vetäytynyt arktisilta alueilta. Siihen on vaikuttanut jo ihan pelkkä raaka talous: laskeva öljyn hinta. Korkeat kustannukset ja suuret riskit vievät samaan suuntaan, niin myös yleisen mielipiteen kriittisyys. Norjan Statoil, tanskalainen ja ranskalainen firma ovat uudelleen miettineiden joukossa.

Arktisella julistuksella halutaan suojella ainutlaatuista, haavoittuvaa aluetta. Sen ovat allekirjoittaneet mm. Nobel-palkittu Etelä-Afrikan arkkipiispa (emeritus) Desmond Tutu, maamme luterilainen arkkipiispa Kari Mäkinen ja myös tämän blogin kirjoittaja.