Enkeli ja Joosef Roomassa

Kävimme kuukausi sitten Roomassa. Tapasimme enkelin ja Joosefin. Enkeli ajeli ikäkululla autolla pitkin kapeita teitä Rooman lähistöllä. Joosef katseli Mariaa ja Jeesus-lasta takavasemmalta kuten yleensäkin.

Majapaikkamme sijaitsi varsinaisen kaupungin ulkopuolella. Asetuttuamme taloksi lähdimme jalkaisin etsimään kauppaa, jonka piti olla ’lähistöllä’. Kynällä piirretty kartta ei ollut mittakaavassa, vaan se oli ’vain suuntaa antava’. Kapeat tiet oli tarkoitettu vilkkaalle autoliikenteelle, pientareella tallustelu osoittautui taitolajiksi. Alkoi hämärtää, eikä kauppaa näkynyt vieläkään.

Tulimme huoltoaseman pihaan. Vaatimattomalla italian taidollamme kyselimme tietä. ”Puoli kilometriä”, ja epäuskoinen päänpudistelu: ”Tulitteko kävellen?” Jatkoimme matkaamme kyläpahasen raittia. Muutaman kymmenen metrin päässä tien varressa seisoi auto. Etuovi avautui: ”Näin teidän kävelevän tiellä. Voinko tarjota kyydin? Mihin olette menossa?” kysyi autoa ajava enkeli. Istahdimme autoon ja vajaan kilometrin päässä se kaartoi kaupan pihaan. Enkeli kysyi, voisiko hän viedä meidät takaisin majapaikkaan, kunhan olemme tehneet ostokset. Niinpä me kiiruhdimme markettiin, ja enkeli poikkesi espressolle.

Kun ostokset oli tehty, pakkasimme ne enkelin autoon. Ja enkeli hurautti meidät turvallisesti majapaikan portille. Tarjosimme tietenkin pientä maksua kyydistä, mutta enkeli kieltäytyi ehdottomasti. ”Tein tämän sydämestäni!” Autorämä hävisi Italian yöhön. – Joskus enkelit näyttäytyvät ihmisille. Joskus enkelit näyttävät nuorilta italialaisilta miehiltä, jotka osaavat englantia vain muutaman sanan.

*                         *                         *                         *                         *

Menimme kirkkoon. Se oli suuri, kuten kirkot Roomassa ovat. Ihmettelimme avaruutta, taidetta ja kirkossa olevia ihmisiä. Ihmiset poikkesivat sisään, tekivät ristinmerkin, istuivat penkissä rukoilemassa – ja lähtivät takaisin kaupungin vilinään. Me istuimme ja ihailimme. Kävelimme ja katselimme. Ja lopulta tapasimme Joosefin.

Joosef oli kirkon museossa Siellä ovat 1200-luvun lopulta peräisin olevat Arnolfo di Cambion veistämät seimiasetelman hahmot. Joosef, kolme tietäjää ja eläinten päät ovat alkuperäisiä, hyvin ilmeikkäitä, elävän näköisiä. Siloiteltu Maria ja Jeesus-lapsi ovat peräisin pari sataa vuotta myöhemmältä ajalta. Joosefin hieman kumarainen hahmo sauvaan nojaamassa tuo mieleen turvallisen miehen, joka on paikalla silloin, kun tarvitaan. Hän tekee sen, mitä enkeli häneltä pyysi! Silloin kun se tarkoittaa lähtemistä Betlehemiin tai Egyptiin tai silloin kun se tarkoittaa ihmeitä.

Maria Maggioren kirkon alttareihin on katoliseen tapaan kätketty pyhäinjäännöksiä, mm. Jeesuksen seimen kappaleita, jotka on tuotu sinne Jerusalemista. Meihin näitä reliikkejä suuremman vaikutuksen tekivät nuo Arnolfo di Cambion marmoriin ikuistamat Joosefin ja tietäjien tunteet joulun mysteerin äärellä. Jumala on tullut ihmiseksi.