Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Hallituksen budjettiesityksessä muhii skandaali

Jukka Keskitalo
Blogit Rajalla 30.9.2014 08:40

Hallituksen ensi vuoden talousarvioesitykseen kätkeytyy skandaali, josta ei ole paljon ääneen hiiskuttu. Ke­hi­tys­yh­teis­työ­mää­rä­ra­ho­jen ta­son ar­vi­oi­daan ole­van noin 0,48 % brut­to­kan­san­tulosta (BKTL). Taso laskee tästä vuodesta (0,55%).

Talousarvioehdotuksen myötä Suomi etääntyy aina vain kauemmaksi päämäärästään. Suomi on sitoutunut EU:ssa antamaan 0,7 % BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä.

Voin kuulla korvissani argumentit huonosta taloustilanteesta ja kotimaan tarpeista. Kaiken uhallakin sanon, että näitä hyvin vakavia kotimaan haasteita ei pidä asettaa vastakkain kehitysyhteistyön kanssa. Vastuumme ulottuu maan rajojen ulkopuolelle.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todettiin, että Suomi kantaa vastuunsa paitsi omista kansalaisistaan, myös kansainvälisesti osana pohjoismaita, Eurooppaa ja maailmaa. Hallitusohjelmaan kirjattiin myös, että hallituksen tavoitteena on varmistaa tasainen määrärahakehitys, jonka puitteissa 0,7 % määrärahataso BKTL:stä ja Suomen kansainväliset sitoumukset voidaan saavuttaa. Myös kesäkuussa aloittaneen pääministeri Alexander Stubbin hallituksen ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi kansainvälisen oikeudenmukaisuuden edistäminen.

Tavoite antaa kehitysyhteistyöhön 0,7 % BKTL:sta asetettiin YK:ssa 1970-luvulla. Tänä vuonna siihen ylsi johtavien teollisuusmaiden G7-ryhmästä Iso-Britannia. Aiemmin tavoitteeseen ovat päässeet Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti ja Luxenburg. Suomi on siis jäänyt kauas muiden Pohjoismaiden jälkeen. Kuitenkin Suomen paikka olisi näiden maiden joukossa vastuullisena ja vahvana kansainvälisenä toimijana.

Suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt vetosivat hallitukseen 0,7 % saavuttamiseksi viime vuonna – ilman vaikutusta. Ne totesivat, että Suomi ei voi ummistaa silmiään maailmanlaajuiselta köyhyysongelmalta. Suomella on varaa auttaa maailman köyhimpiä myös talouskriisin keskellä. Järjestöt vaativat hallitusta laatimaan selkeän suunnitelman sitoumuksen täyttämiseksi.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Äänestäjinä voimme edellyttää, että valittavat kansanedustajat pitävät huolen siitä, että tämä sitoumus ja maailman köyhimmille annettu lupaus pidetään.

Jukka Keskitalo

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Keskustelu

Kuinka pitkään kirkko meinaa ummistaa silmänsä sille, että kehitysyhteistyörahojen tunkeminen maailmalle on käytännössä sama kuin veden kantaminen kaivoon. Kirkko ja muut kehitysyhteistyörahoja tuhlaavat tahot ovat epäonnistuneet surkeasti rahojen käytön valvonnassa ja kohdistamisessa jo vuosia, ja kun asiaa on yritetty nostaa pöydälle keskustelua varten, niin asiasta hyssytellään ja kielletään asian todellinen tila. Mikäli kehitysyhteistyörahojen panostehokkuus saataisiin sille tasolle millä sen pitäisi olla, niin tuolla 0,43%:lla autettaisiin todella paljon enemmän kuin mitä nykyisellä tehokkuudella ja 0,55%:lla.

Lisäksi tässä blogin kirjoittaja kehtaa ottaa vielä kannan ettei kotimaan haasteita tulisi laittaa vastakkain kansainvälisen tuhlaamisen kanssa. Aliarvioiko kirjoittaja suomalaisen yhteiskunnan hätää tälläisena aikana? Suomella ei todellakaan mene hyvin ja kehityskään ei näytä olevan mitenkään ylöspäin.

Lisäksi pyytäisin kirjoittajaa huomioimaan, että mahdollisuus antaa johtuu yleensä siitä, että yhteiskunnassa syntyy jakovaraa. Suomessa jakovaran syntyminen perustuu tällä hetkellä täysin velanottoon. Suomalaisessa velkaantuvassa yhteiskunnassa, jossa omien kansalaisten perusturvaa, koulutusta, sairaanhoitoa, eläketurvaa leikataan koko ajan enemmän voidaan perustellusti kysyä ”onko meillä oikeasti varaa tällä hetkellä” ja ”haluammeko olla tilanteessa, jossa meillä on varaa tulevaisuudessa”.

Mielestäni tässä tilanteessa Suomen pitää todellakin olla hiukan itsekäs, varmistaakseen oman kansansa hyvinvoinnin, jotta avustusten tekemisen mahdollisuus parantuu tulevaisuudessa. Mikäli tungemme rahaa surutta ulkomaille kuten ennenkin, vaatimatta tehokkuutta myös tällä alueella, tuloksena on tilanne jossa avustusmäärärahat laskevat (laskevan BKTL:n myötä) ja suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi laskee. Se, ei ikävä kyllä ole ideaalitilanne kehitysmaiden tai suomalaisen yhteiskunnan osalta.

Itseasiassa malli, jossa ihmisillä olisi mahdollisuus antaa suoraan avustuksia haluamiinsa kohteisiin ja nämä tehdyt lahjoitukset olisivat verovähennyskelpoisia saattaisi toimia paremmin kuin nykyinen budjettivetoinen malli. Ne joilla on mahdollisuus, antaisivat rahaa kohteisiin jotka näkevät tehokkaina tapoina auttaa vähävaraisempia. Toisaalta rahat ohjautuisivat tehokkaasti läpi varsinaisiin avustuskohteisiin.

Kirkon ongelmana on ollut jo vuosia ollut vaikeus hyväksyä yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutus omaan toimintaansa. Niin ilmeisesti myös tässä tapauksessa.

Näitä luetaan juuri nyt