Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Mistä kirkko ei osaa viestiä?

Blogit Rajalla 23.9.2014 12:40
Iiris Kivimäki
Kirjoittaja on viestintäjohtaja Suomen Lähetysseurassa ja seuraa median, kirkon ja yhteiskunnan hiljaisia ääniä.

Tässä viimeisessä kolumnissani Rajalla -blogiyhteisössä teen täyden tunnustuksen. Olen epäonnistunut siinä, mistä minulle on kirkossa palkkaa maksettu. En ole kirkon viestijänä osannut viestiä siitä, mistä minun olisi pitänyt.

En – vaikka minulla on ollut työtovereina parhaita kirkon ”kasvoja” sanoittamassa viestejä, on ollut erinomaisia kouluttajia kirkon brändistä, muutosviestinnästä ja kriisivalmiudesta. On ollut hienoja hetkiä hengellisen elämän some- ja verkkohankkeissa ja kirkkoyhteisön sisäisen viestinnän kehitystyössä.

Ammattitaidottomuus ei liity aiheisiin kirkon jäsenmäärän vähenemisestä. Mistään jäsenkadostahan kirkossa ei ole kyse. Eikä se liity seksuaalivähemmistöjen asemaan kirkossa, ei lähetysmäärärahojen jakamisperusteisiin seurakunnissa, ei vaiettuun väkivaltaan, epäämiseen, hiljentämiseen tai väärään vallankäyttöön kirkossa.

Tunnustan, että en ole osannut viestiä kirkon ydinsanomasta, vanhanaikaisesti sanottuna evankeliumista. Sitä on yritetty ponnistaa julkisuuteen Pyhä-painopisteillä ja Usko, toivo, rakkaus –kampanjoilla. Evankeliumi-sana on valitettavasti kaapattu muihin tarkoituksiin, vaikka se on kristinuskon peruskäsite.

Wikipediassakin tunnustetaan evankelioinnista, että  ”Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä.” ja artikkelin lähteenä on TV 7:n kustannus. ”

Evankeliumi on omassa käsitteistössäni se jokin ihme, mikä luo toivoa, sytyttää ihmisiä pyrkimään hyvään, saa luopumaan omastaan, tekemään hyviä tekoja, jopa uhraamaan itsensä toisen puolesta. Se antaa toivon siitä, että kaikki ei ole tässä. Että on toiseus. Että on Hyvyys. Että on jälleen näkemisen toivo. Että on armo.

Ja kuitenkin juuri tätä outoa, nykysanastoon kuulumatonta evankeliumia ihmiset kirkolta kyselevät ja kaipaavat. Sitä kysyttiin jopa päätoimittajien tapaamisessa – viestikää meille hengellisistä maailmasta ja spiritualiteetista!

Kirkon ydinsanomaa evankeliumista on mahdotonta viestiä, koska emme enää jaa samaa todellisuutta ja käytä samoja sanoja tai kuvia kuin vielä muutama vuosi sitten. Armoa ei saa puristettua kampanjamateriaaliin tai toivoa nettisivun valokuvakaruselliin. Uskoa ei voi yrittää toisessa synnyttää muutoin kuin väkivalloin. Eikä sellainen muutos ole pysyvää.

”Näin ollen me hylkäämme sellaisen vääränä ja vahingollisena pitämämme opetuksen, jonka mukaan evankeliumi on varsinaisesti parannus- eli nuhdesaarnaa eikä pelkkää armon julistamista. Tuollainen opetus tekee evankeliumista uudestaan lain opin, pimentää Kristuksen ansion ja tekee Raamatusta hämärän, riistää kristityiltä oikean lohdun ja päästää paavilaisuuden takaisin kirkkoon”, sanotaan tunnustuskirjoissa.

Paavista tykkään ja monista matkan varrelle sattuneista jesuiittaveljistä. Heidän kanssaan on saanut olla aika helposti, ilman opillista vaatimusten taakkaa. Armollisesti.

Meidän oma luterilaisen maamme konteksti on oma kontekstimme.  Vaikka kirkollinen viestintä ei saa tulta roihuamaan, on luterilainen evankeliumi ehkä meille sopiva hiljainen tuuli, turvallinen elämää kantava, ihmisarvoa tukeva voima. Vähäeleinen luottamus siihen, että Kristus on läsnä diakonian, perheneuvonnan kohtaamisissa.  Selviytyjät -kohtaaminen kertoo siitä, miten puolustetaan kehitysmaiden vammaisen elämää.

Arkkipiispa allekirjoittaa Tasaus-keräyksen

Vilahtiko tuossa kuitenkin jotain Hyvää Sanomaa?

—  Kiitos sinulle, kun kuljit kanssani tänne asti. Jatkan työtäni kirkollisessa viestinnässä Suomen Lähetysseurassa ja bloggaan jatkossa kotimaa24.fi- ja kirkonkellari.fi –yhteisöissä.

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.