Kiusaaminen voi tappaa

Kiusaaminen ponnahti otsikoihin, kun 19-vuotias lukiolainen kertoi fb-sivuillaan puuttuneensa tilanteeseen, missä ryhmä poikia kiusasi toveriaan. Lukiolaisen toiminnasta antoi kiitosta myös Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, joka totesi vahvojen velvollisuudeksi puuttua kiusaamiseen. Lukiolaisten liitto lanseerasi #kutsumua-kampanjan, jonka avulla liitto tahtoo rohkaista kaikkia suomalaisia näyttämään esimerkkiä ja rakentamaan ilmapiiriä, jossa kukin tulee näkyväksi omana itsenään.

On tärkeää puhua kiusaamisesta ja sen ennaltaehkäisystä, sillä kiusatuksi tuleminen on kehityksellinen riski. Se vaikuttaa itsetunnon kehitykseen, aiheuttaa yksinäisyyttä ja masennusta, voi johtaa syrjäytymiseen ja äärimmillään jopa itsetuhoisuuteen. Kiusatuksi tulemisella on pitkä varjo. Se heijastuu myös aikuisiän ihmissuhteisiin.

Kiusaaminen ei siis ole mikään pikku juttu. Kiusattuja on lähes joka koululuokassa, kymmeniä tuhansia lapsia joka päivä. Kiusaamisella tarkoitetaan systemaattista vallan tai voiman väärinkäyttöä. Siinä aiheutetaan toistuvasti yhdelle ja samalle lapselle pahaa mieltä monin eri keinoin. Suurin osa kiusaamisesta on näkymätöntä ja hienovaraista, mikä tekee siihen puuttumisen vaikeaksi. Netin keskustelupalstat ovat yksi kiusaamisen uusista temmellyskentistä.

Koulukiusaamisesta ei puhuta ensimmäistä kertaa. Psykologian tohtori Christina Salmivalli teki aiheesta 1990-luvun lopulla väitöskirjan ja kehitti myöhemmin interventiomallin kiusaamisen ehkäisemiseksi. Meillä on siis keinoja puuttua kiusaamiseen ja vähentää sitä. Koulutus ja puheet eivät kuitenkaan riitä, ellemme me aikuiset sitoudu käytännössä toimimaan kiusaamisen vähentämiseksi. Motivaation lisäksi tarvitaan tietysti resursseja. Kouluissa tämä tarkoittaa pienempiä ryhmiä, enemmän aikuisia ja enemmän puhetta kiusaamisesta ja sen vaikutuksista.

Kiusaaminen ei ole pelkästään kouluelämään sijoittuva ilmiö. Sitä on kaikkialla – kodeissa, työpaikoilla, harrastuksissa. On myös aikuisia, jotka päivittäin kärsivät toisten aikuisten kiusanteosta. Aikuisia, joiden elämäniloa ja hyvinvointia nakerretaan päivästä toiseen piikittelyllä, nimittelyllä tai tietoisella ryhmästä pois sulkemisella. Keskuudessamme on aikuisia, jotka herätessään miettivät mistä saada voimaa jaksaa ja kestää edessä oleva päivä.

Surullisinta on, että kiusaaja huutaa toiminnallaan: ”Nähkää minut!” ”Hyväksykää minut!” ”Minulla on paha olla!”. Apua ja tukea tarvitsevat niin siis kiusattu kuin kiusaajakin.

Kaikille meille, lapsille ja aikuisille, on tärkeää tulla rakastetuksi, nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Lapsi tai aikuinen, joka on saanut sellaista riittävästi, ei tunne tarvetta kiusata lähimmäistään. Hänen ei tarvitse pönkittää omaa asemaansa tai itsetuntoaan alentamalla toisia tai kohtelemalla heitä kaltoin. Rakastetuksi, nähdyksi ja kuulluksi tullut ihminen on empaattinen. Hän kärsii nähdessään toisen kärsivän. Vahvemman velvollisuus on puuttua kiusaamiseen ja välittää sillä tavoin lähimmäisestä. Kun seuraavan kerran havaitsemme kiusaamista, ollaan rohkeita ja sanotaan: ”Lopeta!”

Katso myös piispa Irja Askolan #kutsumua -kuva tästä.