Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Maratonviha ja sovinnon ongelma – Israel, Palestiina ja isovanhemmat

Blogit Rajalla 6.8.2014 10:56
Iiris Kivimäki
Kirjoittaja on viestintäjohtaja Suomen Lähetysseurassa ja seuraa median, kirkon ja yhteiskunnan hiljaisia ääniä.

Israelin ja Palestiinan vihanpito on kärjistynyt kesällä kaiken tuhoavaksi maasodaksi Gazassa. On pommitettu kouluja, voimalaitoksia ja asuinalueita. Kuolonuhreja ja vammautuneita on tuhansia. Kaupunkisodassa yli 200 000 ihmistä on paennut kodeistaan eikä ahtaalta Gazan kaistaleelta pääse mihinkään.

Toisaalta hyökkääjä joutuu katsomaan uhrejaan silmästä silmään. Maasodassa sotilaita yleensä kaapataan ja heitä käytetään vaihdannan välineinä. Pelossa eläminen synnyttää vihaa, joka moninkertaistuu loukkauksista. Maasta halutaan pois. Ne jotka pystyvät, lähtevät.

Toinen kesäinen keskustelunaihe – aivan eri mittakaavassa – mutta yhtä lailla elämää antava, rajoittava ja haavoittava on sukulaissuhteet. Kesällä nousevat pintaan paitsi perheen omat ongelmat, myös sukulaiset ja erityisesti isovanhempien puuttuminen perheen elämään ja oikeuksiin lapsenlapsistaan.

Selfie-maailmassa minä olen keskiössä. Minulla on oikeuksia. Minua ei loukata.

Maailma on kuitenkin yhä rakennettu ”toisie”n varaan – emme voi ihmisinä yleensä elää kuulumatta nettiryhmään, yhteisöön, sukuun, valtioon tai kirkkoon. Elämme yhä laumoissa – halusimme tai emme.

Konfliktissa ei voi vaan syyttää toista osapuolta vaan on yritettävä tehdä jotain, jotta tilanne laukeaisi. On juotava paljon kahvia, keskusteltava ja istuttava saman pöydän ääressä.

Lähi-idän vihanpitoon presidentti Martti Ahtisaari kommentoi kesällä, että hän ei lähtisi siihen konfliktiin sovittelijaksi, koska ne, joilla on vaikutusvaltaa eivät sitä käytä.

Sukulaisten välisessä vihanpidossa on kyse siitä, että sovittelijaa ei ole tai yritys tulee liian myöhään. Ennaltaehkäisevä rauhanpito olisi paljon sovittelua parempi. Kärjistyneessä tilanteessa ei kyetä näkemään muuta kuin että minua on loukattu, minun itsemääräämisoikeuttani kyseenalaistettu tai minua on häpäisty. Olen uhri. Vahvempi osapuoli määrää rajat.

Tutkijan viisaus sovinnon vaikeudesta Lähi-idässä liittyy siihen, että sekä palestiinalaiset että israelilaiset näkevät itsensä uhreina. Siksi kummallakaan ei ole varaa lähteä etsimään rauhaa tai löysätä vaatimuksistaan.

Sovinto vaatii erittäin paljon. Se on vasta hauras alku asennemuutokselle ja luottamuksen rakentamiselle. Samat lainalaisuudet ”meitsien” syntymiselle, rauhanomaiselle rinnakkainelolle ja yhteydenpidolle koskevat niin kaukaisia kuin läheisiäkin konflikteja.

Sovinto vie voimia. Mutta vielä enemmän kuluttaa kaiken tuhoava viha. Anteeksiantamisen tie on pitkä, mutta ellei sille  tielle lähdetä, siirtyy viha kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.

Kenellä on varaa konfliktissa löysätä vähän, löysätköön.

Anteeksiantaminen onkin sitten kokonaan oma juttunsa.

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.