Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

USA:n korkein oikeus otti kantaa ”suvivirteen”

Blogit Rajalla 13.5.2014 09:11
Jukka Keskitalo
Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

USA:n korkein oikeus on linjannut uskonnonvapautta merkittävällä tavalla. Tuoreessa ratkaisussaan se on todennut, että kaupunginvaltuuston kokous voi alkaa rukouksella.

Greecen kaupunki New Yorkin osavaltiossa on aloittanut kaupunginvaltuuston kokoukset vuosia rukouksella. Kaupungin valtuusto on kutsunut toteuttamaan näitä rukouksia paikkakunnan uskonnollisten yhteisöjen edustajia, joista useimmat, mutta eivät kaikki, ovat olleet kristittyjä.

Ateisti Linda Stephensia ja juutalaista Susan Gallowayta tämä ei miellyttänyt. He valittivat asiasta vuonna 2007 liittovaltion alueelliseen oikeuteen sillä perusteella, että käytäntö loukkaa heidän uskonnollista ja filosofista vakaumustaan.

Liittovaltion alueellinen oikeus ei pitänyt hartauksia kenenkään vakaumusta loukkaavina. Seuraava oikeusaste sen sijaan totesi, että käytäntö ei ole Yhdysvaltain perustuslain mukainen.  Tämän jälkeen asia eteni Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, jolla on maan oikeuskäytännössä erittäin merkittävä rooli perustuslain tulkitsijana. Korkein oikeus päätti äänin 5-4, että rukous kokouksen alussa ei loukkaa kenenkään vakaumusta eikä USA:n perustuslakia.

Tämä on merkittävä linjaus siksi, että USA:n perustuslaissa uskonto ja valtio on erotettu selkeästi toisistaan. Samainen perustuslaki myös turvaa ja jopa suojelee uskontoja. Onhan Euroopastakin paettu Amerikkaan uskonnollisia vainoja.

Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden kannanotto on tärkeä linjaus myönteisen uskonnonvapauden puolesta. Siinä on tunnustettu uskontojen asema julkisessa tilassa. Samaan päätyi myös eduskunnan perustuslakivaliokunta Suomessa linjatessaan koulun uskonnollisista tilaisuuksista muutama viikko sitten. Vaikka kysymys on kahdesta erilaisesta maasta ja kahdesta erilaisesta tapauksesta, sisäinen logiikka, positiivisen uskonnonvapauden korostaminen on sama.

Päätöksen lisäksi mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia ovat myös päätöksen perustelut. Korkeimman oikeuden enemmistö perusteli päätöstä uskonnon tärkeällä roolilla yhteiskunnassa. Pieni seremoniallinen rukous osana laajempaa kansalaistoimintaa tuo uskonnolliset yhteisöt ja niiden edustamat arvot esiin osana yhteisöä. Rukous kokouksen alussa ei korkeimman oikeuden mukaan sen sijaan sulje ulos uskonnottomia eikä pakota heitä uskonnonharjoittamiseen.

Perusteluissa korkein oikeus torjui myös sen vaatimuksen, että viranomaisten tulisi valvoa pastoreiden puheita ja varmistaa kokousten avausten uskontoneutraalisuus. Tämä sitoisi viranomaiset uskonnollisten sisältöjen arvioijiksi tavalla, joka olisi paljon ongelmallisempi kuin Greecen kaupungin käytännön salliminen.

Korkein oikeus siis haluaa varjella julkista vallankäyttöä sotkeutumisesta teologisiin sisältökysymyksiin. Tämä olisi ehkä ollut syytä ottaa huomioon silloin kun eduskunnan apulaisoikeuskansleri linjasi, että suvivirrestä voidaan laulaa koulussa kaksi säkeistöä, mutta kolmas olisi jo liikaa.

Korkein oikeus piti ratkaisussaan tärkeänä, että Greecen kaupunginvaltuusto oli pyrkinyt järkevässä määrin ja vuorollaan tarjoamaan myös uskonnottomuuden ja muiden kuin kristinuskon edustajille mahdollisuuden avata kaupunginvaltuuston kokous. Näin sen puolueettomuuden ei katsottu vaarantuneen, vaikka enemmistö hartauksista olisikin ollut kristillisiä, sillä enemmistö kaupungin asukkaista oli kristittyjä.

Mutta ottiko USA:n korkein oikeus kantaa suvivirteen? Kysymys tästä rukouksesta tai vaikkapa rukouksesta presidentin virkaanasettajaisissa on USA:ssa saman tyyppinen kuin suvivirsi Suomessa. Se on uskonnollinen perinne, joka nähdään osana kulttuuria siitä huolimatta, että maa on voimakkaasti monikulttuurinen. Näin perustuslakivaliokunnan suvivirsi- kannanotolla ja USA:n korkeimman oikeuden ratkaisulla on toistensa kanssa enemmän tekemistä kuin arvaisikaan.

Seuraa kirjoittajaa facebookissa ja twitterissä.

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.