Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Uskontojen tulevaisuudesta eli terveisiä Israelista

Jyri Komulainen
Blogit Rajalla 5.5.2014 11:43

Uskonnosta puhutaan. Media kohdistaa huomionsa liian usein uskonnollisiin konflikteihin. Uskontojen maailmassa on käynnissä myös toisenlainen kehitys, jolla tullee olemaan pitkällä tähtäimellä fundamentalismia suurempi merkitys. Uskonto voi olla myös rauhan ja harmonian lähde.

Tel Aviv osoittautui oivalliseksi lomakohteeksi lasten kanssa. Bonuksena sain tehtyä ammatillisia havaintoja uskonnon muutoksista. Siitä seuraavassa kaksi tuokiokuvaa merkityksineen.

Maanantaiaamu Jerusalemissa.

Vanhan kaupungin kujat ovat kapeita ja sokkeloisia. Pyhiinvaeltajat saavat nopeasti ruuhkan aikaan. Onneksi isommat ryhmät antavat merkin lähestymisestään laulamalla, mikä auttaa ennakoimaan ruuhkien muodostumista.

Pyhän kaupungin kiviset vallit ovat todistaneet pyhiinvaeltajien intoa jo vuosisatojen ajan. Jotain on kuitenkin muuttunut: tämän päivän pyhiinvaeltajat saapuvat aivan uusista ilmansuunnista. Itse bongasin ryhmiä Brasiliasta, Intiasta ja Filippiineiltä.

Pieni osoitus siitä, miten kristinuskon painopiste on siirtynyt globaaliin etelään. Jesajan visio (2:2) on realistisempi kuin milloinkaan aikaisemmin: ”Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.”

Maantieteellisen painopisteen siirtymisellä on myös laadullista merkitystä: koska globaalin etelän kristityt elävät useimmiten moniuskontoisessa ja sosiaalisesti eriarvoistuneessa todellisuudessa, eteläiset kristinuskon tulkinnat korostavat Jumalan valtakuntaa yhteiskunnallisena muutosvoimana. Kristinuskossa ei ole kyse oikeaoppisuudesta vaan voimasta, joka koskettaa sydämiä ja synnyttää uudenlaista harmoniaa ihmisryhmien välille.

Perjantai-ilta Tel Avivissa.

Aurinko on laskemassa, mikä merkitsee sapatin alkamista. Tel Avivin satama-alueella karuselli kuitenkin pyörii, ravintolat täyttyvät ja kauppakin käy muutamassa isossa vaateliikkeessä.

Toisin on epäilemättä Jerusalemin konservatiivisessa Mea Shearimissa, mutta Tel Aviv onkin maallistunut suurkaupunki.

Meren rannassa on käynnissä konsertti, jota seuraamaan on kokoontunut suurehko joukko ihmisiä. Lähempänä ilmenee, että kyse on jonkin ryhmän tapahtumasta: pöydällä on jaossa brosyyreja ja myynnissä cd-levyjä.

Paljastuu, että kyse on Beit Tefilah -yhteisön järjestämästä sapatin vastaanottamisesta.

Otan esitteen. Beit Tefilahia luonnehditaan ”nuoreksi ja nopeasti kasvavaksi, liberaaliksi, riippumattomaksi, tasa-arvoiseksi ja inklusiiviseksi yhteisöksi”.

Käynnissä olevan tilaisuuden perusteella kuvaus on helppo uskoa. Musiikki on mukaansa tempaavaa, jotkut tanssivat ja tunnelma on välitön. Kun aurinko laskee, hiljennytään rukoukseen, kynttilät sytytään ja yhteistä sapattiateriaa symboloivat viini sekä leipä.

Beit Tefilah on pluralistisesta visiostaan huolimatta yksiselitteisen juutalainen. Tavoitteena on löytää uudenlaisia tapoja tuoda esiin juutalainen spiritualiteetti urbaanissa Tel Avivissa. Taustalla on uudenlainen visio synagogasta. Myös sosiaalisella työllä on keskeinen merkitys.

Havaitsen ilmeistä yhtäläisyyttä moniin uusiin kristillisiin virtauksiin – mutta myös buddhalaisiin ja hindulaisiin. Eri uskontojen dynaamisinta laitaa yhdistää pyrkimys tuoda tradition voima keskelle nykypäivän elämänmuotoa. Avainsanoja ovat oikeaoppisuuden sijasta yhteisöllisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Kansainvälisessä politiikassa puhutaan perustellusti uskonnon paluusta. Liian usein mediahuomio kohdistuu fundamentalistisiin virtauksiin ja uskontojen ympärillä käytäviin konflikteihin.

Uskontojen maailmassa on käynnissä myös toisenlainen kehitys, joka jää usein huomiotta ja jolla tullee ajan myötä olemaan fundamentalistisia kehityslinjoja painavampi merkitys.

Tel Avivissa kohtaamani Beit Tefilah sopii esimerkiksi sellaisesta sosiaalisesta ja spirituaalisesta dynamiikasta, joka purkautuu esiin kolmannen vuosituhannen alkaessa maailman eri uskonnoissa.

Harvardin teologi Harvey Cox on nostanut tämän uskontojen ”megatrendin” esiin erinomaisessa teoksessaan The Future of Faith (2009).

Vaikka kirja keskittyy kristinuskon kehityslinjoihin, viimeisessä luvussa Cox huomauttaa vastaavien muutosten näkyvän myös muissakin uskonnoissa: ”Kristinuskon spirituaaliset, yhteisölliset ja oikeutta etsivät puolet ovat nyt kärjessä, kun kolmas vuosituhat kulkee eteenpäin. Sama muutos on tapahtumassa vastaavin uudistusliikkein muissakin maailmanuskonnoissa.”

Vaikka en sitä matkalle lähtiessä odottanutkaan, Israelin lomallani saatoin taas omakohtaisesti havaita Coxin kuvaamat tulevaisuuden päälinjat: kristinuskon painopisteen siirtymisen globaaliin etelään sekä sen uuden spirituaalis-sosiaalisen dynamiikan, joka leimaa tulevaisuuden kristinuskoa mutta joka läpäisee myös muutkin uskontokunnat.

Näiden kehityslinjojen valossa maailman tulevaisuus vaikuttaa valoisammalta kuin konfliktihakuisten otsikoiden välityksellä katsottuna. Jopa Israelissa.

PS Kuvallisia välähdyksiä matkaltani: https://twitter.com/JyriKomulainen/media

PS2 Beit Tefilah Youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=B9q7NACSLls

Jyri Komulainen

Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt