Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Sotien jäljet näkyvät perheneuvonnassa

Blogit Rajalla 8.4.2014 13:40
Päivi Kähkönen
Kirjoittaja on kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Kirkkohallituksessa.

sotaSuomen sota-aika haavoitti erityisesti lapsia. Puute, pelko, ahdistus, väkivalta, isien poissaolo sekä äitien huoli ja hätä vaikuttivat lasten mieliin. Monet lapset jäivät vaille hellyyttä, leikkiä ja syliä – olosuhteiden pakosta. Lapset siirtyivät nopeasti aikuisen rooliin, kantamaan vastuuta ja tekemään työtä aikuisten rinnalla. Omille tunteille ja tarpeille ei jäänyt tilaa. Ei aikuisilla eikä lapsilla.

Perheneuvonta syntyi sotavuonna 1944, reaktiona sodan aiheuttamaan hätään ja ahdistukseen, tuskaan, kipuun ja suruun. Se syntyi pitämään huolta rikkoutuneista ihmisistä ja perheistä sekä luomaan uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Tätä kirkon perheneuvonta tekee tänäkin päivänä. Työlle on edelleen suuri kysyntä – vuosittain asiakkaita on yli 16 500. Rintamat vain ovat vaihtuneet toisiksi. Kirkon perheneuvontatyön aloittamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta.

Sodassa nähtiin suomalaisuuden syvin olemus taistelevana, sinnikkäänä ja pärjäävänä kansana. Äärimmäisten vaikeuksien ja ulkoisen uhan hetkellä koottiin voimat, puhallettiin yhteen hiileen eikä veljeä jätetty. Tämä asenne auttoi selviytymään ja loi pohjaa jälleenrakennukselle. Jälleenrakennus ja kova työ tarjosivat myös mahdollisuuden pahan olon purkamiselle.

Olemmeko kansakuntana jälleen tilanteessa, missä tulisi kaivaa esiin kuuluisa ”talvisodan henki” – puhaltaa entistä enemmän yhteen hiileen yhteiseksi hyväksi? Luopua omasta, jotta joku jolla on paljon vähemmän, saisi hieman enemmän. Yleisellä asenneilmastolla on merkitystä. Tunne oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta vahvistaa yhteishenkeä ja ihmisten hyvinvointia, kun taas kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja eriarvoisuudesta rapauttaa sitä.

Elääkö meissä edelleen vahvana pärjäämisen ja yksin selviytymisen pakko?  Liian moni lapsi jää tänäkin päivänä liian aikaisin oman itsensä varaan. Varhaista itsenäistymistä arvostetaan, vaikka tiedämme, että lapsi on pitkään lapsi ja monella tavalla riippuvainen vanhemmistaan. Leikki jää yhä aikaisemmin pois lastemme elämästä.

Sotakokemuksista vaiettiin. Rintamalta palanneet miehet ja nuoret pojat eivät näkemästään, kuulemastaan ja tuntemastaan puhuneet. Taistelut jatkuivat henkisellä tasolla, rauha ei aina yltänyt mieleen saakka. Ahdistavat kokemukset ja niistä kumpuavat tunteet purkautuivat toiminnan kautta. Alkoholin kulutus lisääntyi. Perheväkivaltaluvut kohosivat. Se, mikä ei tule kenenkään kanssa jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi. Puhumattomuus siirtyi seuraaviin sukupolviin.

Sotien seurausta tai ei, yleisin syy hakeutua kirkon perheneuvontaan on edelleen parisuhteen vuorovaikutusongelmat ja kommunikaatiovaikeudet. Mutta jokin on muuttunut. Miehet hakevat tänä päivänä apua – kirkon perheneuvonnan asiakkaista 42 prosenttia on miehiä.  Puhumattomuuden muuri on murtumassa.

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.