Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Ilman rahaa ei voi auttaa!

Iiris Kivimäki
Blogit Rajalla 11.3.2014 10:52

Uskonnollisten yhteisöjen varainkeruun tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Ihmisten tulee tietää, menevätkö rahat uskonnollisten johtajien huippupalkkoihin tai tuntemattomiin kohteisiin Afrikassa ilman kirjanpitoa.

Ylen MOT-ohjelma Rahankeräystä Herran nimeen tekee kaikessa sensaationhakuisuudessaan palveluksen, jos se lisää luottamusta kirkon järjestöjen varainkeruuseen. Yhteisvastuu-keräyksen avulla saadaan apua kaikkein köyhimmille Guatemalassa, kotimaiseen saattohoitoon ja diakoniaan. Tasaus-keräyksellä kootaan varoja kehitysmaiden vammaisille, jotka ovat usein majoihin piilotettuja ja hävettyjä ihmisiä ilman arvoa. Varainkeruussa on selkeät budjetit, tilinpidot ja hankeraportoinnit. Ulkoministeriö ulkopuolisena arvioi myös hankkeiden vaikuttavuutta.

Sen sijaan on ikävää, jos varainkeruu leimautuu pahaksi tai arveluttavaksi. Ihmisten on muutenkin helpompi olla antamatta. Kansainvälinen vastuu, solidaarisuus ja epäitsekkyys eivät ole muodissa.

Viime viikolla keskusteltiin kiihkeästi, miten lainsäädännöllä määrättäisiin lapset huolehtimaan ja rahoittamaan vanhempiensa elämän viimeiset vuodet. Vähän käytiin keskustelua siitä, että ehkä lapset haluavatkin käyttää rahansa itse. Aina kun on ”joku muu”, ”se yhteiskunta”,  joka huolehtii ja on vastuussa.

Taloustutkimus on kysellyt hyväntekeväisyysasioita kansalaisilta parin vuoden välein. Viimeisen tutkimuksen mukaan lahjoittamisen tapa on muuttunut. Kulutustyyppinen lahjoittaminen on lisääntynyt. Ostamalla paidan tai menemällä konserttiin saan tunteen osallistumisesta. Keräysrahoille halutaan tunnevastinetta eli elämyksiä ja iloa yhdessä olosta, kuulumisesta joukkoon.

Tunne on tärkeää. Varoja kerätään ihmiseltä ihmiselle ei vain valtiolta valtiolle.

Kirpputoripöydät pullistelevat, kun ihmiset yrittävät päästä eroon vanhoista vaatteista ja tavaroista. Järjestöt pyörittävät vanhan tavaran kauppaa varainkeruunsa tukemiseksi. Jos minun paitani lämmittää toista, on se hyvä ja tuettava asia. Ja onhan helpompaa viedä jätesäkki vaatteita keräykseen kuin roskiin.

Itse opin lapsena varainkeruuta kotona. Isolta perheeltä oli palanut talo ja pankin tiskillä kerättiin perheelle rahaa ja tavaroita. Äiti kysyi, olisiko minulla jokin lelu, jonka haluaisin antaa. Annoin keräykseen ruskean nallen. Se ei kyllä ollut rakkain nalleni.

 

 

Iiris Kivimäki

Kirjoittaja on viestintäjohtaja Suomen Lähetysseurassa ja seuraa median, kirkon ja yhteiskunnan hiljaisia ääniä.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt