Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Who Cares?

Päivi Kähkönen
Blogit Rajalla 19.2.2014 13:29

Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä – lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Yksinäiset lapset soittavat pitkinä iltapäivän ja illan tunteina lasten ja nuorten palvelevaan puhelimeen, syrjäytetyt nuoret kertovat yksinäisyydestään, monet pienten lasten vanhemmat kokevat jäävänsä yksin vanhemmuuden kysymysten kanssa. Yksinäisyys on tuttu seuralainen myös vanhuksille kodeissa ja laitoksissa. Yksinäisyyden kavereina ovat yleensä toivottomuus ja masennus. Yksinäisyys on ihmiselle myrkkyä. Who cares?

Lapsiperheköyhyys koskee Suomessa yli 130 000 lasta. Suurimpia toimeentulovaikeuksia on yksinhuoltajilla, joista joka neljäs on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Lapsiperheköyhyys on lyhyessä ajassa kolminkertaistunut, vaikka Suomi on elänyt taloudellisesti vahvoja vuosia. Köyhyys on lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille haitallista. Se vaikuttaa lasten oppimiskykyyn, terveyteen, käyttäytymiseen ja mahdollisuuksiin osallistua. Köyhyys kuormittaa sekä lapsia että aikuisia psyykkisesti. Who cares?

Kirkossa ja yhteiskunnassa perheiden, nuorten ja lasten kanssa työskentelevät tietävät tilanteen. Peruspalvelut eivät toimi. Pienet pulmat pääsevät kasautumaan suuriksi ongelmiksi. Hyvinvointi heikkenee ja eriarvoisuus lisääntyy – kuten myös inhimillinen kärsimys. Ennaltaehkäisevän toiminnan säästöt kasvattavat korjaavan toiminnan kustannuksia. Esimerkkinä mainittakoon, että v. 2012 lasten ja nuorten lastensuojelun laitoshuoltoon käytettiin yli 9-kertainen määrä euroja kuin kouluterveydenhuoltoon ja yli 28-kertainen määrä kuin lapsiperheiden kotipalveluun. Miksi? Who cares?

Tarvitsemme avoimempaa ja aktiivisempaa keskustelua arvoista. Hallitusohjelmassa todetaan, että ”hyvinvointi syntyy työstä”. Hetkinen. Ihmisten näkökulmasta hyvinvointi syntyy ennen kaikkea välittämisestä ja huolenpidosta. Hyvinvointi syntyy hoitamisesta, hoivaamisesta, inhimillisyydestä, kohtaamisesta, läsnäolosta, kuuntelemisesta, kuulemisesta ja kuulluksi tulemisesta, kunnioituksesta. Huolenpito ja välittämisen kulttuuri eivät kuitenkaan synny eivätkä pysy yllä itsestään. Tarvitaan myös yhteiskunnan päättäjien ja vaikuttajien toimintaa, esimerkkiä. Who cares?

Meidän pitäisi tehokkuus- ja kilpailuyhteiskunnassa pitää kirkkaana mielessä yhteisvastuullisuuden ja toisesta huolehtimisen merkitys. Pelkkä oman edun ajaminen ei kasvata koko yhteiskunnan, myös sen heikoimpien ja avuttomimpien jäsenten hyvinvointia. Pelkkä oman edun tavoittelu ei edistä yhteistä hyvää, vaan kasvattaa itsekkyyttä ja ahneutta. Pelkkä oman edun tavoittelu johtaa eriarvoistumiseen ja viime kädessä se uhkaa yhteiskuntarauhaa. Pelkkä oman edun tavoittelu romuttaa ihmisyyttä.  Pelkällä oman edun tavoittelulla ei rakenneta maamme hyvinvointia eikä lisätä kansainvälistä kilpailukykyä.  Let’s care!

 

Yksi tapa välittää on Suurella sydämellä - vapaaehtoistyö

Yksi tapa välittää on Suurella sydämellä – vapaaehtoistyö

 

Päivi Kähkönen

Kirjoittaja on kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Kirkkohallituksessa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt