Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Uskontoneutraalius johtaa vakaumusten epätasa-arvoon

Blogit Rajalla 4.2.2014 09:15
Jukka Keskitalo
Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Uskontoja käsittelevään julkiseen keskusteluun näyttää pesiytyneen ajatus, että uskontoneutraali yhteiskunta takaisi vakaumusten yhdenvertaisuuden.

Keinoksi päästä uskontoneutraaliin yhteiskuntaan esitetään usein uskontojen siirtäminen pois julkisesta tilasta puhtaasti ihmisten yksityisasiaksi. Tämä tapahtuisi muun muassa lakkauttamalla kansankirkkojen oikeus kerätä kirkollisveroa jäseniltään ja uskonnon opettaminen kouluissa. Uskontotaustaiset perinteet eivät saisi myöskään näkyä koulujen juhlissa eikä radiossa saisi olla hartausohjelmia.

Väitän, että uskontoneutraaliuden ideologian toteuttaminen yhteiskunnassa johtaa pikemminkin vakaumusten epätasa-arvoon kuin niiden yhdenvertaisuuteen.

Miksi näin? Siksi, että uskontoneutraaliuden vaatiminen yhteiskunnan julkista elämää ohjaajaksi periaatteeksi tekisi siitä eräänlainen yli-ideologian. Ikään kuin se olisi jonkinlainen puolueeton lintuperspektiivi, vaikka todellisuudessa se on yhtä arvosidonnainen lähtökohta kuin uskonnotkin. Uskontoneutraalissa yhteiskunnassa uskonnottomuudesta tulisi siten – paradoksaalista kyllä – muita vakaumuksia ”tasa-arvoisempia”.

Allekirjoitan ajatuksen, että valtion tulee kunnioittaa kaikkien vakaumuksia. Valtion ei tule olla uskonnollisesti sitoutunut. Onneksi näin onkin jo asianlaita Suomessa.

Se, että valtiolla on kirkkojen kanssa esimerkiksi niiden yhteiskunnallisista tehtävistä johtuen jokin lakisääteinen tai sopimukseen perustuva tarkoituksenmukainen järjestely ei tee valtiosta uskonnollisesti sitoutunutta. Tämän kaltaisia järjestelyjä on kutakuinkin kaikissa Euroopan maissa.

Uskontoneutraaliuden ideologian toteuttaminen johtaisi kansalaistensa vakaumuksilta sulkeutuvaan yhteiskuntaan. Vakaumusten yhdenvertaisuutta edistetään kuitenkin parhaiten kansalaistensa vakaumuksille avoimessa yhteiskunnassa.

Tähän on päädytty esimerkiksi Norjassa, jossa yhteiskunta määritellään uudistetussa perustuslaissa elämänkatsomuksille avoimeksi yhteiskunnaksi (livssynsåpent samfunn). Vaikka luterilaisuus ei ole enää perustuslaillisessa mielessä Norjan valtion virallinen uskonto, ei yhteiskuntaa siis suinkaan haluttu määritellä uskontoneutraaliksi. Päinvastoin.

Vakaumusten yhdenvertaisuutta ei Suomessakaan saavuteta ottamalla uskonnoilta ja kirkoilta jotain niille tärkeää, kuten että uskonto ei ole ainoastaan yksityisasia. Sen sijaan yhdenvertaisuutta voi edistää lisäämällä oikeuksia niille, jotka kokevat, että heiltä niitä puuttuu.

Moniarvoisessa maailmassa toimivaa yhteiskuntaa ei saavuteta giljotiinimaisella uskontoneutralismilla, vaan pikemminkin katsomusten siedätyshoidolla ja rinnakkaiselolla. Tämä olisi todellista monikulttuurisuutta.

Seuraa kirjoittajaa facebookissa ja twitterissä

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.