Kauppa valvomaan, lehdistö lepäämään?

Helsingin Sanomien loppiaispäivän kolmas pääkirjoitus on tahattoman hauskan ristiriitainen. Se kysyy jälleen kerran kauppojen aukiolosta: “Tarvitaanko siinä enää mitään sääntelyä?”

Lehti itse ei kyllä ilmesty loppiaisen jälkeisenä arkipäivänä.

Lehden poikkeukset säännöllisestä ilmestysmisaikataulusta ovat kuin rovastin päiväunesta tai luterilaisesta pyhien kalenterista! Upeaa vastavirtaan asettumista käytännön teoissa.  Aamulehti on asteen pakanallisempi eikä viettänyt nyt pyhää.

Silti loppiaisena pitää pääkirjoituksen mukaan ehdottomasti päästa shoppailemaan, mutta paperi-Hesaria ei silloin voi toimittaa. Myyjät pyhänä töihin kauppoihin, lehtitalo säästöliekille!

Erityisen ankara vapaa aukiolo olisi erikoiskauppojen yrittäjille. Niin kertoo muun muassa viimekeväinen hallituksen selonteko.

Hesarin ja Aamulehden toimittajat ja muu henkilöstö tekevät erinomaista työtä.  Nautin siitä – lähes – päivittäin. Lehtitalo on pyhäpäivänsä ansainnut. Mutta niin sen ansaitsevat myös kaupan ihmiset. Onko oikein vaatia toisilta sellaista, mihin ei itse ole valmis?