Köyhä antaa vähästäänkin

Jouluna on mieli hellä. Pelastusarmeijan padan äärellä nuori, pirteä vapaaehtoinen mies kerää lahjoituksia. Padan kohdalla moni pysähtyy ja kaivelee kolikoita kukkarostaan. Seteleitähän harvalla on enää edes mukana.

Meidät on opetettu pitämään huolta kotieläimistä jouluna ja pikkulinnuista pakkasella. Samoin hyvä tapa on antaa rahaa keräykseen niille, joilla on vähemmän kuin meillä.

Toisenlaiset, aineettomat lahjat tekevät kauppansa. Järjestöt saavat tuottonsa keräyksistä. Lahjoittaminen on helppoa tekstiviestin, soittamalla tai netissä pienen klikkauksen avulla.

Raha ei ole yhdentekevä asia. Sillä tehdään hyvää.

Suomalaiseen luterilaisuuteen kuuluu kirkollisveron maksaminen. Suomalaisen kirkollisvero-osuus on vuodessa sama kuin mitä esimerkiksi talousvaikeuksissa elävä Englannin anglikaaniseurakunta odottaa keskituloiselta perheeltä kuukaudessa. Papin palkka on maksettava ja samalla kompensoitava niiden kirkkojen pappeja alueilla, missä ei ole maksajia tarpeeksi.

Suomessa kirkon varat käytetään vastuullisesti. Työntekijöitä on alle 20 000 koko maassa. Kirkon varoilla tuetaan esimerkiksi suomalaisia elämän eri vaiheissa. Se tukee ihmisen elämänkaarta: nuoren elämää rippikouluiässä, vihkimistä, parisuhteita perheneuvonnassa ja viimeinen elämän päättymistä.

Kirkkoon kuulutaan, koska kirkon kautta tehdään vahvasti hyvää suomalaisessa yhteiskunnassa, diakoniassa ja heikoimpien parissa.

Yli kolmasosa kirkon tuloista käytetään lapsi- ja nuorisotyöhön, muskareihin, iltapäiväkerhoihin ja nuorten toimintaan, joka tarjoaa vastuullisen ja ammattitaitoisen aikuisen rinnallakulkemista kasvun iloissa ja kivuissa.

Silti erilaiset keräykset ovat tärkeitä. Antamaan kannattaa opetella.Keräsin kerran yhteisvastuukeräystä kauppakeskuksessa. Ohi kävelevä muslimiäiti huomasi lippaan, antoi rahan kullekin neljälle lapselleen ja pienet kävivät rivissä pudottamassa roponsa keräyslippaaseen.

Hyvää joulua ja kiitos!