Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Koivisto ja kirkko

Blogit Rajalla 25.11.2013 10:24
Jukka Keskitalo
Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Aina silloin tällöin työmatkallani kirkkohallitukseen Katajanokalle olen törmännyt hieman kumarassa sauvakävelevään vanhaan mieheen. Usein on näyttänyt siltä, että hän kulkee omiin ajatuksiinsa vajonneena. Mitä miettii mies, joka on vaikuttanut maamme kohtaloihin niin monella tavoin?

Tänään toivotan onnea ja Jumalan siunausta presidentti Mauno Koivistolle hänen 90-vuotispäivänään.

Kun kirkon kulmalta katsoo, näyttää siltä, että Mauno Koivistolla on läheinen suhde kristinuskoon ja Raamattuun, mutta jännitteinen suhde kansankirkkoon. Johtuneeko tämä hänen isänsä läheisestä suhteesta adventtikirkkoon, joka näkyi muun muassa siinä, että hän piti lauantaita pyhänä. Tästä nousee mieleeni pari välähdystä Koiviston presidenttikaudelta.

Maan tapa oli ollut, että tasavallan presidentti osallistui piispojen vihkimismessuihin. Koivisto katkaisi tämän tradition jäämällä pois 1991 Helsingin piispaksi valitun Eero Huovisen piispanvihkimyksestä eikä ottanut Huovista edes tervehdyskäynnille.

Kerrotaan, että Koivisto halusi näin näpäyttää kirkkoa arkkipiispa John Vikströmin lausunnosta, jossa hän oli pitänyt valtion tuolloisen pakolaispolitiikan muukalaisvihamielisyyttä syntinä. Koiviston käsitys oli selvästi se, että kirkko pysyköön lestissään hengellisessä tehtävässään, eikä sekaantuko yhteiskunnallisiin asioihin. Tätä näkemystä kirkossa ei allekirjoitettu, vaan pidettiin kiinni siitä, että uskosta nousevat eettiset kannanotot kuuluvat kirkolle eivätkä ole puoluepolitiikkaa.

Toisessa kirkon ja yhteiskunnan rajapintaan liittyvässä asiassa Koivisto näyttäytyi kovana vallankäyttäjänä. Kysymys on arkipyhistä, joka on tänä syksynä noussut jälleen keskusteluun. 1970-luvulla loppiainen ja helatorstai oli jännittyneen yhteiskuntapoliittisen tilanteen seurauksena kirkkoa painostaen siirretty lauantaiksi. 1980-luvun alussa piispainkokous käynnisti valmistelun niiden palauttamiseksi entisille paikoilleen. Eduskunta hyväksyikin tätä koskevan kirkkolain muutoksen. Esityksessä ei kuitenkaan ollut voimaantulopäivää, joten vahvistaessaan lain Koivisto päätti siirtää lain voimaan tuloa viidellä vuodella. Loppiainen ja helatorstai palasivat paikoilleen vuonna 1992.

Minulle on piirtynyt Mauno Koivistosta kuva kristinuskoa arvostavana ihmisenä. Sota-ajan kirjeessä isälle on myös Koiviston uskontunnustus: Kirjeessään hän toi esille luottamuksessa Jumalan varjelukseen sekä itsensä että Suomen kohdalta.
Mauno Koivisto tuntee myös Raamatun. Viime keväänä lehtihaastattelussa vanhenemista pohtiessaan Koivisto siteerasi Paavalia: ” Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Koivisto kertoi, että Paavali on hänelle läheinen ajattelija. Paavali edusti Koiviston mukaan maallista käytännöllisyyttä.

Samassa haastattelussa minua kosketti hänen ”testamenttinsa”, kun hän kehotti suomalaisia: ”Luottakaa, että kaikki menee hyvin”.

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.