Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Vammais… ei kun moninaisuuden näkyvyys

Riitta Kuusi
Blogit Rajalla 19.11.2013 05:00

Elokuvia arvioidaan Ruotsissa ja yhdellä kaapelikanavalla Suomessakin ns. Bechdelin testillä. Se kertoo, kuinka naiset ovat läsnä elokuvissa. Onko elokuvassa naisia? Onko heillä nimet? Puhuvatko he keskenään – oikeista asioista, ei vain miehistä?

Entäpä jos Bechdelin testi laajennettaisiin naisiin, joilla on jokin vamma? Elämä on silloin moninkertainen riski! Voit joutua väkivallan kohteeksi kotona, perhepiirissä, koulussa, työpaikalla. Pahoinpitelijä voi olla niin perheenjäsen kuin joku tuntematon. Väkivalta voi olla fyysistä, seksuaalista, henkistä tai taloudellista.

Kokemusasiantuntijoiden, eri-ikäisten naisten kertoma on rankkaa luettavaa. Kirja Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivaltaon silmiä ja sydäntä avaava puheenvuoro. Kirja antaa myös konkreettisia työkaluja sekä asianosaisille että ammattilaisille. Vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on tabu, siitä ei puhuta, sitä ei tunnisteta, sen olemassaoloa ei haluta myöntää.

Vammaisuus on usein kielteisesti värittynyt käsite. Miksi? Moninai… ei kun vammaisuus on kategorisoitua. On normaalit ihmiset ja VAMMAISET. Vammainen-sanaa käytetään nominaalisesti kuin se määrittelisi koko ihmisen. Vamma on ihmisen ominaisuus, syntymässä tai elämän aikana saatu. Vammoja ovat liikuntavammat, aistivammat, neurologiset vammat ja kehitysvammat. Krooniset tai psyykkiset sairaudet voivat aiheuttaa vammoja.

Vammaisuudessa olennaista on kokemus. Ympäröivä yhteisö ja yhteiskunta voivat vahvistaa vammaisuuden kokemusta rakenteellisin tai asenteellisin estein. Kun vammaisen tytön tai naisen vammaa tai sairautta hoidetaan, häntä tutkitaan ja kuntoutetaan erilaisissa yksiköissä, laitoksissa ja sairaaloissa, hän voi tulla kaltoin kohdelluksi. Päätöksiä tehdään ilman asianosaisen mielipidettä. Ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen, kuka häntä avustaa tai tulkkaa. Omien oikeuksien tiedostaminen ja omien rajojen tunnistaminen ovat opittavissa.

Lasten oikeuksien päivää vietetään 20.11., tänä vuonna teemana ovat vammaisten lasten oikeudet. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia, sanotaan Luota mun vahvuuksiin -esitteessä. Lapsiasiavaltuutettu Kaisa-Maria Aula pohtii blogissa vammaisten lasten kokemuksia, he ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Näin myös vammaiset tytöt, jotka ovat kokeneet väkivaltaa.

Viime lauantaina vietettiin kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää. YK muistuttaa ihmisten moninaisuuden, vapauden ja tasa-arvon kunnioittamisesta. Se kannustaa erilaisten kulttuurien, yhteiskuntien ja ihmisten väliseen yhteistyöhön, arvostukseen ja vuorovaikutukseen. Umayya Abu-Hanna kirjoittaa omakohtaisessa kirjassaan Sinut: ”Monikulttuurisessa yhteiskunnassa erilaisuus nähdään itsen ulkopuolella ja muissa. Toisten erilaisuutta tuodaan hyväksyttäväksi ja suvaittavaksi. Erilaiset selkeät ja erilaiset kulttuurit elävät vierekkäin ja rinnakkain, mutta omissa maailmoissaan. Diversiteetissä erilaisuutta nähdään kaikissa, myös itsessämme ja omassa kulttuurissamme. Myös suomalainen kulttuuri rakentuu monikulttuureista, erilaisuuksista ja alakulttuureista. Ei ole meitä ja muita (joita pitää suvaita).”

Meillä on vain yksi maailma, jossa elää yksi ihmislaji – kaikessa diversiteetissään.

Riitta Kuusi

Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Keskustelu

Olkaamme siis suvaitsevaisia

Sille ei voi mitään, että erilaisuus aiheuttaa käytännönkin hankauksia ihmisten välillä. Senhän huomaa jo sukupuolten ja eri ikäryhmien välisessä kanssakäymisessä. Eri asia on, miten nämä hankaukset henkisesti koetaan. Kun eroihin totutaan ja yhteiselo opitaan mahdollisimman sujuvaksi, niin henkinenkin vieraus ja häiriö vähenee.

Hyväksyminen ja suvaitseminen riippuu ihmisen henkisistä edellytyksistä, myös kokemuksista, mutta sen lisäksi sopeutuminen erilaisuuteen vaatii aikaa ja myönteiseksi koettua kanssakäymistä. Suvaitsevaiseksi voi kyllä ryhtyä väkisinkin, mutta se kuluttaa paljon energiaa ja aiheuttaa henkistä pahoinvointia. Näennäinen suvaitsevaisuus voi peittää tosiasiallista suvaitsemattomuutta, joka todellistuu aina tilaisuuden tullen.

Vammaisuus ei tosiaankaan saisi leimata koko ihmistä joksikin eri ihmisryhmäksi. On vain ihmisiä, joilla on jokin vamma tai useampia, vaihtelevin vaikutuksin heidän elämäänsä. Käytännössä noita vaikutuksia ei voi kieltää eikä aina jättää huomiotta. Joudutaan siis myös luokittelemaan ihmisiä eri yhteyksissä eri määrässä kykeneviksi, jopa kahtiajaolla terveet/vammaiset. Elämä vain tekee sellaista.

Rare exports ei kuulemma mene testistä läpi, mutta kysyä voi, sisältääkö elokuva enemmän stereotyyppistä mieskuvaa vai naiskuvaa?

Näitä luetaan juuri nyt