Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Kilpailukykyinen talousjärjestelmä vai ilmastonmuutoksen torjunta?

Ilkka Sipiläinen
Blogit Rajalla 22.10.2013 05:26

Euroopan unioni: maailman kilpailukykyisin talousjärjestelmä – vai paras ilmastonmuutoksen torjuja?

Näihin kahteen vaihtoehtoon voi kiteyttää Euroopan kirkkojen ja Euroopan komission edustajien viime torstaina pidetyn vuoropuhelun pohdinnan. Tapasimme komission tiloissa.

Euroopan unioni on asettanut tavoitteeksensa huippuunsa viritetyn kilpailukyvyn. Talouskriisit ovat olleet sen tiellä, mutta tavoitteesta ei ole luovuttu.

Kasvussa ei ole mitään pahaa. Itse asiassa köyhät kärsivät ensimmäisenä sekä kasvun puutteesta että ilmastonmuutoksesta. Kyse on siitä, minkälaista kasvu on.

Vihreä talous, jossa kasvu kytketään irti saastuttamisesta ja luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä sekä talouslasku eli degrowth ovat ratkaisuja maapallon rajojen asettamiin haasteisiin. Niista ilmastonmuutos on merkittävin.

Huomaan olevani hieman skeptinen nollakasvun ja negatiivisen kasvun suhteen.

Näen nolla- ja negatiivisessa kasvussa kaksi ongelmaa. Mainitsi jo sen, että kasvun hyytymisestä kärsivät työttömiksi jäävät ja köyhät. Toinen syy on se, että en usko maailman maiden kääntyvän nolla- tai negatiiviseen kasvuun ennen kuin on aivan pakko. Siksi vihreä talous, joka kytkee itsensä irti kestämättömästä kasvusta, on houkutteleva ratkaisu.

EU tekee hyvää työtä ilmastoasioissa. Pitkän tähtäimen tavoitteet ovat kunnianhimoiset. Vieläkin voisi parantaa. Se on myös Euroopan velvollisuus, koska ilmastonmuutos on lähtöisin täältä.

Tapaamamme komission korkeat virkamiehet sitoutuvan yhtä aikaa sekä jatkuvaan kasvuun että ilmastonmuutoksen hillintään. Molempia lauluja heidän tietysti täytyykin laulaa.

Kirkkojen edustajat puolestaan muistuttivat maapallon asettamista rajoista ja ilmastonmuutoksen torjunnan kiireellisyydestä. On toimittava nyt, tai kustannukset ja ihmisten sekä muun luomakunnan kärsimykset kasvavat valtavasti. On etsittävä kohtuullisuutta ja riittävyyttä. Sitä että jokin riittää niille, joilla on liikaa ja ne joilla on liian vähän, saavat enemmän.

Ilmastonmuutoksen kiteytti hyvin professori Hugees Goose: Märästä tulee märempää, kuivasta kuivempaa, rikkaista rikkaampia ja köyhistä köyhempiä.

Ilkka Sipiläinen

Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Kirkkohallituksessa työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip

Keskustelu

” Siksi vihreä talous, joka kytkee itsensä irti kestämättömästä kasvusta, on houkutteleva ratkaisu.”

Se on houkutteleva ratkaisu, koska se ei edellytä meiltä mitään todellista muutosta. Sen ainoa ongelma on, että sitä ei realimaailmassa ole olemassa.

Vaikka tuottaisimme varallisuutta ja talouskasvua valmistamalla päästöttömiä ja raaka-aineita kuluttamattomia tuotteita, käytämme talouskasvulla hankimamme varallisuuden lentomatkoihin ja katumaastureihin.

Pekka Raukko, kiitos kommentista.

Mainitsemasi reboundilmiö on minustakin iso vaara. Siitä luin juuri hyvän blogikirjoituksen: http://www.vihreatuuma.fi/artikkeli/rebound-vie-tehot-tehokkuudesta

En kyllä ihan niele sitä, että irtikytkettyä vihreä talous ei olisi mahdollinen. Kun katsoo paperiteollisuutta, ne ovat lopettaneet vesien saastuttamisen ja hyötyvät tehokkuudessakin toimestaan.

Olin ehkä hieman epätarkka.

Vihreä talous on toki periaatteessa mahdollinen, mutta vihreä talouskasvu on oksymoron. Talouskasvu tarkoitaa aina lisää luonnonvarojen kulutusta, vaikka yksittäinen toiminta kasvavan talouden sisällä olisikin energia tai materiaalitehokkaampaa.

Minä taas en oikein niele sitä, että paperiteollisuus olisi vihreää taloutta. Vesien saastuttamisen suhteen ne on ulkopuolisella painostuksella laitettu kuriin, mutta onhan metsäteollisuus meillä ylivoimaisesti merkittävin luonnon monimuotoisuuden tuhoaja ja aivan syytön se ei ole myöskään ilmastonmuutokseen. Nämä kaksi kehityssuuntaahan nobelistit kysyttäessä nimesivät suurimmiksi ihmiskuntaa uhkaaviksi tekijöiksi.

Ilmastonmuutostahan kannattaisi edistää kaikin tavoin. Sen lisäksi, että kyseessä on mielenkii toinen testi, Suomi saa muutoksesta hyötyä.

Kiitos, Pekka kommentista. Ei paperiteollisuus ole minustakaan vihreää taloutta, mutta prosessien suuri muutos veden kannalta on minusta rohkaisevaa. Kasvu on pulmallista, mutta jaksan silti (yrittää) uskoa sen irtikytkemiseen saastuttamisesta ja kestämättömästä materiaalien käytöstä.

Ilkka,

Johonkinhan sitä on ihmisen uskottava. Itse en oikein ole vielä keksinyt, että mihin. ;)

Ilmaston muutokset eivät ole uusi ilmiö. Muuttumista on tapahtunut kautta aikojen, toisinaan muuttumisilmiöt ovat vähäisempiä, toisinaan ”kouraantuntuvia”. Elämme uskomusten maailmassa jossa kuvittelemme pääsevämme ”pälkähästä” pelkän luottamuksen avulla johonkin sellaiseen jota emme voi edes tuntea. Temme tuntemattomasta tunnetun antamalla sille nimen, kuten Jumala ja palvomme tuota nimeä ihmiseläimen monien pelkojen pakottamina. Annamme sille, nimelle, ”almuja”, ikäänkuin lahjonnalla voisimme päästä lähemmäs, lähemmäs jotakin sellaista jota aivomme rajoittuneisuus ei kykene edes tunnistamaan.

Ilmaston muuttuminen, kuten kaiken muunkin muuttuminen tarvitsee ensikädessä ihmisen muuttumista selvitäkseen ympäristössä tapahtuviin muutoksien vaihteluihin. Mutta siinä tuleekin vaikeus jota emme ole koskaan kokeneet, tai pakotettu kokemaan pintaa syvemmälle. Teknillisellä, materiaallisella tasolla meitä ei rajoita mikään, mutta uskomuksien maailmassa olemme sidottu käsitteellisiin, ei-aineellisiin ajatusrakennelmiin. Niitä ei voi muuttaa ilman, ettei tuhoaisi itse käsitettä, uskontoa, ja sitä emme voi tehdä. Syvälle juurtuneet tottumukset, olipe ne sitten millä tasolla tahansa, eivät ole muutettavissa. Niistä on syntynyt ”kallio” jonka päälle olemme rakentaneet vuosituhansia, eikä traditioida saa, eikä voi muuttaa ilman, että niiden rakentaja, ihminen muuttuu, ja siihen olemme haluttomia.

Talouskasvun välttämättömyys palautuu aina perusasioihin: maapallon väestö kasvaa ja suurempaa väestöä varten tarvitaan enemmän elämän edellytyksiä, alkaen ruuasta. Jos talouskasvua halutaan todella rajoittaa tehokkaasti ja pysyvästi, pitää väestön kasvu kääntää väestön vähenemiseksi.

Ilmeisesti kirkollinen talouskeskustelu on päässyt pahasti rappeutumaan, koska yllä oleva johtopäätös voidaan tehdä jo pappi Malthusin 1798 julkaisemasta taloustieeteen klassisesta teoriasta väestönkäytön ja ruuantuotannon suhteesta. Näkökulman ovat ottaneet toki monet todesta, mm. Kiinan yhden lapsen politiikka on moderni johtopäätös Malthusin teoriasta.

Jos eliminoidaan väestönkasvu, niin talouskasvu eli tuotannon arvon lisääntyminen on toki mahdollista ilman ehtyvien resurssien kasvun lisäämistä – pienemmällä luonnovarojen käytöllä voimme saada arvokkaamman lopputuloksen, taloushistoria on täynnä tämän todisteita. Universumi on täynnä sellaisia resursseja jotko ovat joko uusiutuvia, ehtymättömiä, löytämättömiä tai käyttämättömiä. Degrowth on sen sijaan määritelmällistä hölynpölyä ja idealistinen väärinkäsitys. Astronautti Buzz Aldrin toteaa vaikuttavasti Fortumin mainoksessa ”the only way is forward” – näin on tieteen ja tekniikan osalta ja sama pätee myös talouskasvuun, joka on viime kädessä tieteen ja tekniikan soveltamisen tulosta yhteiskunnassa. Jos luovumme talouskasvusta, luovumme koko ihmiskäsityksestämme ja siirrymme johonkin taikauskoiseen fatalismiin. Olemme tuomittuja talouskasvuun aivan samalla tavalla kuin olemme tuomittuja olemaan moraalisia toimijoita. Talouskasvu on viimekädessä moraali- ja arvoasia – sen tavoittelemista, mikä on hyvää ja oikein.

Ilmastonmuutos sinänsä on asia, josta emme tiedä vielä riittävästi. IPCC:n mallit ovat jo hyvin suurella todennäköisyydellä falsifioituneet. Kasvihuonekaasupäästöjen suuret ongelmat eivät myöskään ole EU:n alueella, vaan huikeasti lisääntyvässä hiilen poltossa mm. Kiinassa. EU:n toimenpiteet puhumattakaan Suomesta ovat tähän verrattuna aika marginaalisia. Pienhiukkaspäästöjen vähentäminen ja mm. hiilen polton vähentäminen olisi silti EU:ssakin hyvä asia sekä paikallisesti että globaalisti. Kehitys on valitettavasti vain juuri päinvastainen.

Jäppinen.

Olemme tietoisia tekijöistä jotka aiheuttavat probleemet, mutta hyvin vähän, jos ollenkaan tietoisia itse probleemien aiheuttajasta, ihmisestä itsestä. Sanoessani noin, hyvin harvat vaivautuvat paneutua esittämääni ja kumminkin asian peruskysymys on poikkeuksetta alkujaan, ei olosuhteista, vaan olosuhteiden aiheuttajasta, ihmisestä. Esittämäsi on ehdottomasti tapahtumien mukaisesti totta, mutta, kuten olet tietoinen asiat ja niitä seuraavat tapahtumat kuten ylikansoitus on tietämättömyyden ilmentymää. Sitä eivät mitkään teoriat, Malthusin tai minkä tahansa filosofistin syvimmätkään sanalliset ilmaisut ole voineet realistisoida. To comprehend on a verbal level seems to be totally unrelated to action. That is the human dilemma and only we, the humans, can solve that question. We must learn to focus on the actor, not just on our actions and the resulting consequences.

PS. Valitan, 50 vuotta vähän puhuttu suomi ei aina ole kyvykäs ilmaisemaan asiaa kuten sen haluaisin, joten tästä johtuu kaksi-kielisyyteni.

Ilmastonmuutokseen liittyvästä väestöräjähdyksestä: Montako ihmistä tarvitaan, että ollaan tarpeeksi lisäännytty ja täytetty maa?

Miten niin on ilmastonmuutsos Euroopasta? Eikös se ollu Amerikasta???????

Minä olen ainakin ilmastonmuutoksen kannalla, jos se saadaan muuttumaan vain parempaan suuntaan. Kellä sitä on mitään vastaan? Ei ainakaan minulla.

Olen ennenkin (kuuroille korville) puhunut että maapallon kaupungistumisen kautta köyhillä alueilla naisten asema kohenee ja kun se kohenee, syntyvyys kääntyy laskuun niinkuin on tapahtunut kaikkialla läntisessä maailmassa.

Kykymme vaikuttaa ilmastoon jotenkin on pelkkää toiveajattelua, siispä on suunnattava katseet köyhien oloihin, itsellemme tämä nykyinen olotila pitäisi jo riittää.

Äärimmäisessä köyhyydessä ihmisten ainoa tapa nauttia elämästä seksi ja sen seurauksena syntyvyys sen kuin kasvaa. Kaiken kukkuraksi valtaosassa maapallon köyhiä alueita naisen oikeudet ovat kutakuinkin nollassa. Kaupungistumisen kautta ne varmasti kohenisivat ja syntyvyys romahtaisi.

Väitän, että väitetty ilmaston muutos ja luonnon liikakulutus ovat vältettävissä vain ”henkilökuormaa” pienentämällä, pieni lapsikin tämän ymmärtää.

Vihreät saarnamiehet ”huutavat tuuleen”.