Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Et kuulu joukkoon!

Riitta Kuusi
Blogit Rajalla 1.10.2013 11:02

Sinä olet erilianen! Sinä et kuulu meikäläisiin! – Yhteisöt määrittelevät normaaliuden ja erilaisuuden kriteerit. Käsitys siitä, mikä on poikkeavaa, vaihtelee yhteisöstä ja aikakaudesta toiseen. Valtakulttuuri sanelee norminsa enemmistön laeilla ja asetuksilla. Kukin alakulttuuri paaluttaa omat rajansa. Ulkopuolinen voi päästä ainoastaan ulommille kehille, ei sisäpiiriin.

Kiusaaminen on rajankäyntiä erilaisuuden ja riittävän
samanlaisuuden välillä. Kiusaamista paheksutaan. Laeilla ja asetuksilla
perusteltua erottelua on vaikeampi vastustaa. Demokratia on hyväksyttyä
rajankäyntiä sisä- ja ulkopuolisuuden välillä. Yrityksen arvot ja työpaikan normit
sanoittavat hyväksynnän ehtoja. Ihmiskunnan historiassa suurinta luovuutta on
taidettu käyttää perusteltaessa sitä, miksi joku ei kuulu meihin!
Toiseuden
kokemus
menee ihmisen koko olemassaolon ytimeen.

Vammaisuus on yksi erilaisuuden mittari. Lapsuuden kotikyläni oli varsin suvaitsevainen.
Traumaattisen perhetilanteen takia mieleltään sairastunut, polion seurauksena
jalkaansa ontuva, arka ja omaan maailmaansa vetäytyvä, alentuneen kuulon takia
epäluuloinen… kaikki olivat kyläläisiä. Kaikki kuuluivat joukkoon. En muista,
että ketään olisi sormella osoiteltu, saati sitten kiusattu.

Suomen perustuslaissa taataan vammaisten henkilöiden
yhdenvertaisuus ja kielletään syrjintä. Todellisuus on toisenlainen. Vammaisten
ihmisten mahdollisuus kouluttautua, hankkia ammatti ja saada työpaikka tai edes
asunto ovat huomattavasti heikommat kuin muun väestön.
Nimby-ilmiö nostaa
päätään eri puolilla samanaikaisesti kun vammaiset ihmiset ovat siirtymässä
pois laitoksista. Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksen (
Hyvinvointikatsaus
3/2013 – Teema: Vähemmistöt
) mukaan vain 15-20 % vammaisista henkilöistä on
työssä. Suhdanteiden vaihtelut eivät tutkimusten mukaan juurikaan muuta tilannetta.
Työn merkitys ei rajoitu vain taloudellisen tilanteen kohenemiseen. Työssä
käyminen on ihmisen kokonaishyvinvointia lisäävä tekijä.

Kirkon historiassa tulkinnat vammaisuudesta ovat
vaihdelleet.
Vammaisuutta
on pidetty synnin seurauksena, Jumalan rangaistuksena, kirouksena
, riivaajan
eli pahan hengen aiheuttamana. Toisaalla on kokemus kuuroudesta Jumalan lahjana,
osana luotuisuutta, ihmisen moninaisuutta.

Miten kirkko tällä hetkellä elää inklusiivisena, mukaan
kutsuvana yhteisönä? Monet fyysiset osallisuuden esteet kyetään poistamaan. Lakisääteisesti
seurakunnilla on samat vaatimukset kuin muilla julkisilla yhteisöillä. Mitkä
ovat
kirkon omasta
sanomasta nousevat perusteet osallisuudelle
? Mitä tämä tarkoittaa kirkon käyttämässä kielessä
tai viestinnässä
laajemmin, jumalanpalveluksen tai muun toiminnan toteutuksessa,
seurakunnan päätöksenteossa? Millaisia ovat kirkon työyhteisöt, kuinka seurakuntalaisten
moninaisuus näkyy niissä? Kuinka paljon kirkossa on töissä henkilöitä, joilla
on jokin näkyvä tai näkymätön vamma?

Sunnuntai-iltana Lahden Ristinkirkkoon kokoontui 250
ihmistä. Messussa käytettiin selkosuomea ja viittomakieltä. Kaikki puhuttu ja
laulettu oli nähtävissä valkoisella seinällä tekstinä. Pisteillä ja
isotekstilläkin oli laulujen sanat saatavilla. Alttareista yhtä pääsi tutkimaan
sormillaan. Esteitä osallisuuden tieltä oli raivattu yhteisvoimin.
Asennetalkoot jatkukoon!

Riitta Kuusi

Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt