Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Siirretään vappu ja uusivuosi sunnuntaiksi!

Ilkka Sipiläinen
Blogit Rajalla 1.9.2013 17:01

Työmarkkinajärjestöt haluavat parantaa tuottavuutta. Siinä ei ole mitään pahaa, jos se tehdään ympäristön kannalta kestävästi. Ja ihmisen kannalta myös.

Lääke on vanha: arkipyhien helatorstain ja loppiaisen siirtäminen lauantaiksi. Niin oli muinoin 1970-luvulta vuoteen 1992 asti.

Mutta voi kurjaa, niiden siirtäminen on vaikeaa. Se vaatii ensin kirkolliskokouksen esityksen ja sitten eduskunnan hyväksymisen. Arjen tasaisen kulun katkaisevien pyhäpäivien eliminoiminen on niin tärkeää tuottavuuden kannalta, että nyt täytyy etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ja löytyyhän niitä.

Siirretään vappu ja uusivuosi sunnuntaille! Juhannushan on jo heivattu viikonloppuun. Sen jälkeen tarkkailemme syntyneen elämän laadun ja tuottavuuden tehostumisen määrää, esitämme faktat kirkolliskokoukselle ja saamme sen ehkä itsekin ymmärtämään siirtää nuo arjen katkaisijat lauantaiksi. Seuraavaksi voisi yrittää joulua ja pääsiäismaanantaita.

Vappu on työläisten ja ylioppilaiden juhla. Työläisenä itseään pitävien määrä on supistunut suuresti ja vain pieni vähemmistö osallistuu vappumarssille. Suurin osa ihmisistä ei myöskään vaivaudu vappuaamun piknikille puistoon tai kalliille ravintolalounaalle, vaan juhlii jo aattona. Miksi meidän pitää vaarantaa tuottavuus pienen vähemmistön takia?

Mutta mitä keinoja meille enää jää seuraavassa kriisissä talouden tasapainottamiseen, sitten kun nämä arjen katkaisijat on valjastettu tuottavuudelle? Aikoinaan lääkäri neuvoi terveysongelmien vaivaamaa Johannes Virolaista luopumaan alkoholista ja tupakasta. Virolainen ihmetteli presidentti Kekkoselle mitä tehdä, koska hän ei tupakoinut ja oli raivoraitis. Kekkonen neuvoi Virolaista: Pitää elää niin että voi noudattaa lääkärin ohjeita.

Vuoden kulkua rikastuttavien arjen vapaiden uhraaminen olisi kyllä ratkaisu, mutta yhtä lyhytaikainen ja viisas kuin lämmitellä pakkasessa kastelemalla housunsa.

Ilkka Sipiläinen

Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Kirkkohallituksessa työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip

Keskustelu

Sadassa vuodessa työn tuottavuus on 14-kertaistunut. Kyllä esi-isämme olisivat ihmeissään, jos tietäisivät kuinka vähän tästä tuottavuuden lisäyksestä on käytetty työajan vähentämiseen.
Jos meillä olisi vähänkin viisautta, niin lisäisimme vapaapaiviä muidenkin uskontojen pyhillä päivillä.

Kirjoittajan esittämään listaan voisi lisätä vielä Itsenäisyyspäivän. Sekään ei ole kirkollinen julapäivä, jotka siis pitää jättää koskematta. Uusi Vuosi eli vuoden vaihtumisen päivä on sensijaan vaikeampi siirtää kansallisella päätöksellä.

Pekka Raukolle:

Tekemistä löytyy aina lisää, sillä yhteiskunnan ja kansalaisten vaatimukset elinympäristönsä kasvavat. Palkan maksajista vain on puute. Eräs keino olisi velvoittaa työttömät yhteiskunnalliseen työpalveluun saamiensa etujen suhteessa. Työstä ja työkokemuksesta olisi heille itselleenkin iloa ja hyötyä.
Toinen linja on vapaaehtoistyö, johon lähes kaikki kansalaiset pystyisivät jossakin määrin osallistumaan (historiallisesti katsoen sittenkin verraten runsaina) vapaa-aikoinaan. Työttömille ja eläkeläisille tämä työmuoto olisi omiaan. Iloa ja hyötyä löytyy tästäkin.

Kaikki kirkkopyhät voidaan pitää paikallaan kuten myös muiden uskontokuntien juhlat, mutta eihän niiden palkallisia vapaapäiviä tarvitse olla. Pitäköön se lomaa, joka haluaa helatorstain viettää kirkossa.

hra K,

Meitä on pissitty silmään, kun ihmisistä on tehty kuluttajia.

Kun markkinat ryhtyvät muokkaamaan ihmisestä kuluttajaa, on tärkeintä tehdä ihmisestä tyytymätön. Elämäänsä tyytyväinen ihminen kun on perin huono kuluttaja. Ilman voimakasta manipulaatiota hän saattaa elää onnellista elämää ymmärtämättä koskaan, että hänen tulisi uhrata elämänsä työteolle.

Ilman massojen ahkeraa työntekoa emme nimittäin voi ylläpitää tätä järjestelmää, joissa 1% ihmisistä pitää hallussaan 40%:a maailman varallisuudesta.

Ehdotuksesi työttömien pakottamisesta työpalveluun, on jälleen askel samaan suuntaa. Kun työt teetetään työttömillä työpalveluna ilman palkkaa, voidaan nyt töissä käyvät irtisanoa ja ottaa sen jälkeen työttöminä tekemään samat hommat työpalveluna. Kätevää ja edullista.
Vähitellen se 1% pitää hallussaan 99%:a maailman varallisuudesta. Loput on kiinni työpalvelua suorittavien henkilökohtaisissa työvaatteissa. Tosin niidenkin omistusoikeudesta kannattaisi varmasti neuvotella…

Pekka Raukko,

Eihän se olisi palkatonta työtä. Johan he nytkin saavat palkkaa työttömyyskorvausten muodossa, mutta joutenolosta. Se ei ole järkevää eikä moraalisesti oikeutettuakaan. Esittämäni järjestelmä epäilemättä kohtaisi käytännön ongelmia, mutta niinhän kaikki järjestelmät.

Tarkoitan sitä, että työttömät tekisivät työtä saamiensa etujen suhteessa niiden antajalle. En näe tässä yhteiskuntamoraalista ongelmaa. Palkkaa mikä palkkaa. Osalla saaduista eduista kartutettaisiin eläkettä ja suotaisiin eräitä muitakin etuja, joita työssäkävijöilläkin on. Ay-liikkeen mahdollista vastustusta lievennettäisiin sillä, että kyseisiä töitä järjestettäisiin niistä hankkeista, joita todennäköisesti ei ainakaan lähitulevaisuudessa tulla muuten toteuttamaan.
Nyt julkisen talouden kiristyessä tehtävien löytämisessä ei tule olemaan vaikeuksia.

hra K,

Jos nykyiset työttömät tekisivät töitä normaalilla tuntipalkalla työttömyyskorvauksen verran, olisi vastaava työpanos väistämättä pois jonkun toisen tekemästä työpanoksesta. Ojaa voidaan kaivaa loputtomasti, kunhan huolehditaan että joku toinen täyttää sitä samaan tahtiin. Taloudellisesti tuottavaa tai yhteiskunnan kannalta tarpeellista työtä on kuitenkin rajallisesti.

Sitä soipisi harkita, olisiko työtä syytä jakaa uudestaan esimerkiksi lyhentämällä työviikkoa tai työpäivää, ja olisiko sitä ylipäätään syytä tehdä sellaisia järjettömiä määriätyötä, kuin nyt tehdään. Minä en kuitenkaan näe mitään ”yhteiskuntamoraalista tarvetta” kyykyttää työttömiä. Moraalin sijaan se haiskahtaa minusta sadismilta.

Pekka Raukko,

Käsitätköhän nyt minut jotenkin väärin, vaikka koetan olla mahdollisimman perusteellinen ja selkeä.

Taloudellisesti tuottavaahan on nimenomaan se, että joutilaat ryhtyvät tekemään jotakin hyödyllistä. Yhteiskunnan panostus ei siitä lisäänny, joten kokonaisuus jää plussan puolelle.

Jos työnteko on kyykytystä, niin sitä herkkuahan kuuluu vielä kaikkien muidenkin nauttia. Ja kuten sanottu, työttömät itse saisivat siitä paljon, mm. eläketurvaa, työhistoriaa ja -kokemusta ja sosiaalisia suhteita (työtoveruutta).

Suhtautumisestasi alan kyllä ymmärtää, miksi yhteiskunnassa ei tahdo saada mitään kunnollisia uudistuksia aikaan. Epäluottamusta ja muutosvastarintaako se on?

Normaali työnteko ei (välttämättä) ole kyykytystä, mutta velvoite yhteiskunnalliseen työpalveluun sosiaaliturvaa vastaan on kyykyttämistä.

Yhteiskunnan kannalta arvokas työ kannattaa teettää normaalissa työsuhteessa. Jos työtä ei kannata teettää niin että siitä saa elämiseen riittävän palkan, sitä ei kannata teettää ollenkaan. Ei, vaikka joku saisikin näin tapahtuvasta työttömän nöyryyttämisestä perverssiä nautintoa.

Pekka Raukko,

Työsuhteita ei näköjään voida tarpeeksi paljon järjestää, mutta kuitenkin voidaan maksaa tavallaan (huonoa) palkkaa työttömänä olemisesta. Esittämäni järjestelmä on oikeastaan väliaikaista työtä, johon liittyy velvollisuus etsiä työtä vapailta markkinoilta. Minusta on parempi sekä yhteiskunnan että asianomaisten itsensä kannalta järjestää työttömille tekemistä kuin avustuksia. Samaa tukea kaikki, mutta toinen ihmisarvoisempaa kuin toinen.

Joka tapauksessa yhteiskunta tarvitsee lisää jäsentensä työpanosta.

Vastoin tapojani jossittelen kerrankin.

JOS maailmasta löytyisi rationalisuutta, olisi aika allakan uudistamiseen. Sovittaisiin, että Uudenvuodenpäivä ja karkauspäivä olisivat uusia ylimääräisiä lepopäiviä, joita ei sijoitettaisi viikonpäivien luetteloon ollenkaan. Että esim. olisi torstai, karkauspäivä, perjantai.. Tuli vissiin selväksi. Niin sitten voitaisiin laatia kalenteri, jossa vuodesta toiseen viikonpäivät ja kuukaudenpäivät pysyisivät samoilla kohdilla. Samalla voitaisiin korjata jo edesmenneiden Rooman Imperiumin keisareiden tekemät vääristymät kuukausien pituuksiin. Ja sovitella juhlapäivät sopiviin viikonpäiviin _pysyvästi_.

MUTKU mikä estää. Senhän te kaikki tiedätte.