Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Kirkosta eroamisen teologiaa eli reunamerkintöjä napin painamiseen

Blogit Rajalla 30.7.2013 05:29
Jyri Komulainen

Uskonnonvapaus on arvokas asia. Se on niin arvokas asia, että sen toteuttamisen ei tulisi tapahtua kiihtyneessä mielentilassa nappia painaen. Ja jos kirkosta on kysymys, hyödyksi voisi olla teologinenkin pohdinta.

Kesän kirkollisten kohujen myötä moni on jättänyt luterilaisen kirkon protestoiden sitä, että joku toinen samassa kirkossa ajattelee ja toimii toisin. Vaikka protestantteja ollaankin, kirkosta eroaminen protestina on ongelmallisempi asia kuin moni ajatteleekaan. Ehkä on hyvä siksi esittää pari lyhyttä teologista huomiota asian tiimoilta.

Yksi niistä latinankielisistä lauseista, joka jokaiselle teologille opetetaan, kuuluu seuraavasti: Extra ecclesiam nulla salus. Vähäiselläkin latinan taidolla voi ymmärtää lauseen tarkoittavan, että ”kirkon ulkopuolella ei pelastusta”. Sen sijaan lauseen alkuperäisen teologisen idean tavoittaminen vaatii hieman taustoitusta. Se kun ei pyri sanomaan mitään esimerkiksi muslimien, hindujen ja buddhalaisten kohtalosta, vaan se on kohdistettu kristityille.

Lause palautuu 200-luvulla Pohjois-Afrikassa vaikuttaneen Cyprianuksen opetuksiin. Kirkkoisä halusi varoittaa uskovaisia skismaattisuudesta – eli suomeksi sanottuna siitä, että erotaan yhteisestä uskosta omien mieltymysten johtamana.

Perusidea on hämmästyttävän yksinkertainen ja jopa ajanmukainen: koska kirkko on rakkauden yhteisö, itsensä siitä irti repiminen merkitsee rakkauden periaatteen rikkomista!

Vastaavan voi johtaa Martti Lutherin ajatuksesta kirkosta suurena sairaalana.

Koska kirkko on syntisten sairaala, kaikilla kirkon jäsenillä on jotain parantumisen ja toipumisen tarvetta. Eihän potilashuoneessa kukaan voi alkaa toiselle rehennellä omalla terveydellään! Rakkaus päinvastoin vaatii, että itse kukin suhtautuu suurella lempeydellä heikompiin veljiin ja sisariin. (Tässä komppaan jo Paavalia, jolle tärkeää oli heikomman huomioiminen jopa omista vapauksista luopumisen hinnalla.)

Mikä on näiden ajatusten loppupäätelmä? Ehkäpä sen voisi kiteyttää näin: kristitylle kirkosta eroaminen ei ole mikään vapaa kortti, joka voidaan iskeä pöytään tuosta vaan. Mikäli kirkosta eroamisen tarkoitus on kääntää protestina selkä sellaiselle lähimmäiselle, joka nyt sattuu olemaan omasta mielestä tollo, ero rikkoo jopa lähimmäisen rakkauden periaatetta.

Kirkkokuntaa voi toki vaihtaa. Kristikunnan sinänsä valitettavan pirstoutumisen myönteinen puoli on, että erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla.

Teologisesti tärkeintä on huomata, että kristinuskoa eletään aina todeksi jonkun tradition sisällä eli jonkun itseään suuremman porukan osana. Ilmeisestä vajavaisuudestaan ja hajanaisuudestaan huolimatta myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu niihin paikkoihin, jossa saa opetella olemaan kristitty. Eikä se ole aina helppoa – Jeesuksen seurassa kun joutuu sietämään (toisia) tolloja ja syntisiä.

P.S. Loppuun vielä aiheen tiimoilta mainio sitaatti, jonka löysin kesällä valmistellessani pientä puhetta esikoiseni rippijuhlaan: ”Kristillinen kirkko on syntisten yhdistys. Se on ainoa yhdistys maailmassa, jonka jäsenyyden ainut ehto on, että hakijan tulee olla kelvoton sen jäseneksi.” (Charles Clayton Morrison)

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.