Saako lomalla laiskotella?

Saako kunnon luterilainen heittäytyä heinäkuussa vapaalle, unohtaa työn ilon ja orjuuden ja olla kuin Ellun kana?

Itse olen tässä kuussa tehnyt sitä harrastuksekseni, mitä merimiehet tekevät ammatikseen: navigoinut ja purjehtinut sekä viettänyt aikaa satamissa. Juurikaan mitään hyödyllistä ei ole tullut tehtyä. Liikuttu on sinne, ja tultu tänne.

Salliiko moista luterilainen, saati sitten protestanttinen etiikka? Karl Marxkin oli niin työteliäs, että hänen Laura-tyttärensä miehen Paul Lafarguen täytyi kirjoittaa teos Oikeus laiskuuteen.

Lafarguen mielestä työväestön tulisi hylätä rakkautensa työhön ja oppia relaamaan. Mahtoi Kalle-appea ottaa päähän!

Kyllä Lafarguen appiukkokin osasi nuorena unelmoida. Näin lomalaisesta kuulostaa hauskalta hänen ajatuksensa siitä, että voisin olla (vapaasti muuntaen) aamulla kalastaja, päivällä merimies ja illalla riippukeinun testaaja.

Entä sitten protestanttinen etiikka: salliiko se laiskuutta? Vai onko suomalainen työleiri nimeltä kesämökki ainoa sallittu lomailun muoto?

Ajatus protestanttien sitoutumisesta raadantaan liittyy sosiologi Max Weberin kirjaan kapitalismin hengestä. Siinä reformoitujen kristittyjen nähdään arvostavan työteliäisyyttä, koska sillä voi osoittaa olevansa Jumalan suosiossa.

Luterilaiset muistuttavat yllättäen enemmän katolisia. Se on totta, mutta kyllä suomalaisessa luterilaisuudessa on käytännössä paljon protestanttisen puurtavaa ahkeruutta.

Mitä luterilaisuus sanoo työn merkityksestä? Jotensakin näin. Työ on tärkeää. Siinä ihminen voi palvella lähimmäistään ja täyttää kutsumustaan. Sen voi tehdä muussakin kuin palkkatyössä tai yrittäjänä: myös vanhempana, ystävänä tai vapaaehtoisena. Jokaisen kynnelle kykenevän tulee elättää itsensä ja läheisensä. Laiskuuttaan ei saa jättäytyä muiden varaan. Mutta: jos ei työtä ole tai sitä ei voi tehdä, on toisin. Silloin kaupunkivaltion (nykyisin hyvinvointivaltion) tehtävänä on huolehtia ihmisarvoisesta toimeentulosta.

Luther puhuu myös liiasta työnteosta. Vähän samaan tapaan kuin Lafargue. Se joka yrittää pelastaa itsensä työn teolla ja kelvata niin Jumalalle, on Saatanan marttyyri.

Kesäloma on aikaa, jolloin saa olla. Silloin moni tosin ajaa rekkakuskin kilometrejä, istuu tuntikausia veneen ruorissa tai hakkaa hulluna halkoja. Tai syljeskelee kattoon, juo saunakaljaa, lukee pinon dekkareita. Tekemättä mitään.