Naapuriapu verolle

Ja tapahtuu näinä päivinä, että aikapankin verollepanoa suunnitellaan. Tämä verollepano ei ole ensimmäinen laatuaan. Verohallitus on antanut ohjeet talkootyön verotuksesta jo parikymmentä vuotta sitten. Ohjeissa on määritelty, millaista talkootyötä saa tehdä ilman verottajan väliintuloa. On vastikkeellista ja vastikkeetonta, on perinteistä ja palkkiollista talkootyötä. Palkkionkin voi talkootyöstä saada, jos sen lahjoittaa vaikkapa jollekin rekisteröidylle yleishyödylliselle yhdistykselle.

Olen viehättynyt aikapankkitoiminnasta. Siinähän tavalliset ihmiset antavat apua toisilleen, Se, joka vaihtaa vanhukselle lampun tai pesee pienten lasten äidin kodin ikkunat, voi tallettaa aikapankkiin tovin ja saada sitä vastaan ruohon- tai hiustenleikkuun itselleen. – Tällaisen naapuriavun verollepano tuskin täyttää valtion pohjatonta kirstua.

Jakamistalous on sukua aikapankkin toiminta-ajatukselle. Aikapankissa voin jakaa omaa aikaani ja osaamistani. Jakamistalous perustuu sille, että minun ei tarvitse itse hankkia/omistaa kaikkea, vaan voin antaa/lainata tavaran toisten käyttöön silloin, kun en sitä itse tarvitse. Vaihdantatalous on nostamassa päätään mm. työttömyyden ahdistamassa Kreikassa. Sitä minäkin harrastin, kun en tiennyt, ettei ole luvallista vaihtaa laulutuntia ruisjauhoihin ja perunoihin tai viittomakielen oppituntiin.

Jakamistaloudessa on kyse siitä, että omistaminen ei olekaan itse tarkoitus, päämäärä. Ihmiset vuokraavat tai lainaavat tavaroita suoraan toisiltaan. Eräs ystäväni on jo vuosia viettänyt lomiaan vaihtamalla kotia milloin missäkin maassa asuvan perheen kanssa. Ruokapiirit ovat jo vanha idea. Kaupunkiviljelyn suosio kertoo siitä, että meissä kaikissa asuu pieni maalaistyttö tai -poika, jonka sormet kaipaavat multaan.

Jakamistalous on kuulema sukupolvikysymys.Vesa-Matti Lahti ja Jenni Selosmaa esittelevät uutta talousajattelua tuoreessa kirjassaan: Kaikki jakoon!Luonnonvarojen ja rahojen säästämisen lisäksi jakamistalous vahvistaa yhteisöllisyyttä. Jakamista on ollut niin kauan kuin ihmsiä on ollut olemassa. Lasten vaatteiden kierrätys on jo vakiintunutta, kesäisin kirppareilla ovat omatkin kitistyneet mekot ja farkut vaihetuspöydällä.

Olin juhannusviikolla kävelemässä parin kilometrin päähän bussille. Naapurin rouva pysäytti auton, meillä olikin sama matka: minä menin kaihileikkaukseen Keskussairaalaan ja hän töihin samaan paikkaan. Tällaista naapuriapua kotikylälläni tarjottiin 35 vuotta sitten, kun sinne muutimme. Vanhat asukkaat tunnen kyllä, koska silloin autoilijoilla oli tapana pysähtyä ja tarjota kyytiä, kerran jopa Mikkelistä Heinolaan saakka!

Välillä asenteet ovat muuttuneet ja autoilijat huristelivat ohi liikoja jarruttelematta. Olisiko aika uudelleen elvyttää naapuriapua ja rakentaa yhteisöllisyyttä vaikkapa tarjoamalla kyytiä autottomalle, kukkien kasteluapua lomallelähtijälle, omenoita puutarhattomalle, kesäkurpitsan runsasta satoa kasvimaattomalle?

Lisää aiheesta: Huomenta Suomi