Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Naapuriapu verolle

Blogit Rajalla 25.6.2013 03:00
Riitta Kuusi
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Ja tapahtuu näinä päivinä, että aikapankin verollepanoa suunnitellaan. Tämä verollepano ei ole ensimmäinen laatuaan. Verohallitus on antanut ohjeet talkootyön verotuksesta jo parikymmentä vuotta sitten. Ohjeissa on määritelty, millaista talkootyötä saa tehdä ilman verottajan väliintuloa. On vastikkeellista ja vastikkeetonta, on perinteistä ja palkkiollista talkootyötä. Palkkionkin voi talkootyöstä saada, jos sen lahjoittaa vaikkapa jollekin rekisteröidylle yleishyödylliselle yhdistykselle.

Olen viehättynyt aikapankkitoiminnasta. Siinähän tavalliset ihmiset antavat apua toisilleen, Se, joka vaihtaa vanhukselle lampun tai pesee pienten lasten äidin kodin ikkunat, voi tallettaa aikapankkiin tovin ja saada sitä vastaan ruohon- tai hiustenleikkuun itselleen. – Tällaisen naapuriavun verollepano tuskin täyttää valtion pohjatonta kirstua.

Jakamistalous on sukua aikapankkin toiminta-ajatukselle. Aikapankissa voin jakaa omaa aikaani ja osaamistani. Jakamistalous perustuu sille, että minun ei tarvitse itse hankkia/omistaa kaikkea, vaan voin antaa/lainata tavaran toisten käyttöön silloin, kun en sitä itse tarvitse. Vaihdantatalous on nostamassa päätään mm. työttömyyden ahdistamassa Kreikassa. Sitä minäkin harrastin, kun en tiennyt, ettei ole luvallista vaihtaa laulutuntia ruisjauhoihin ja perunoihin tai viittomakielen oppituntiin.

Jakamistaloudessa on kyse siitä, että omistaminen ei olekaan itse tarkoitus, päämäärä. Ihmiset vuokraavat tai lainaavat tavaroita suoraan toisiltaan. Eräs ystäväni on jo vuosia viettänyt lomiaan vaihtamalla kotia milloin missäkin maassa asuvan perheen kanssa. Ruokapiirit ovat jo vanha idea. Kaupunkiviljelyn suosio kertoo siitä, että meissä kaikissa asuu pieni maalaistyttö tai -poika, jonka sormet kaipaavat multaan.

Jakamistalous on kuulema sukupolvikysymys.Vesa-Matti Lahti ja Jenni Selosmaa esittelevät uutta talousajattelua tuoreessa kirjassaan: Kaikki jakoon!Luonnonvarojen ja rahojen säästämisen lisäksi jakamistalous vahvistaa yhteisöllisyyttä. Jakamista on ollut niin kauan kuin ihmsiä on ollut olemassa. Lasten vaatteiden kierrätys on jo vakiintunutta, kesäisin kirppareilla ovat omatkin kitistyneet mekot ja farkut vaihetuspöydällä.

Olin juhannusviikolla kävelemässä parin kilometrin päähän bussille. Naapurin rouva pysäytti auton, meillä olikin sama matka: minä menin kaihileikkaukseen Keskussairaalaan ja hän töihin samaan paikkaan. Tällaista naapuriapua kotikylälläni tarjottiin 35 vuotta sitten, kun sinne muutimme. Vanhat asukkaat tunnen kyllä, koska silloin autoilijoilla oli tapana pysähtyä ja tarjota kyytiä, kerran jopa Mikkelistä Heinolaan saakka!

Välillä asenteet ovat muuttuneet ja autoilijat huristelivat ohi liikoja jarruttelematta. Olisiko aika uudelleen elvyttää naapuriapua ja rakentaa yhteisöllisyyttä vaikkapa tarjoamalla kyytiä autottomalle, kukkien kasteluapua lomallelähtijälle, omenoita puutarhattomalle, kesäkurpitsan runsasta satoa kasvimaattomalle?

Lisää aiheesta: Huomenta Suomi

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.