Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Utsjoki, Kallio – ohutta yläpilveä!

Jukka Keskitalo
Blogit Rajalla 18.6.2013 05:43

Yötöntä yötä, sääskiä ja Tenon maistuvaa lohta. Satojen kilometrien ajomatkoja seurakunnan laidalta toiselle, niukan talouden seurakuntatyötä ja kirkkoonsa sitoutuneita kristittyjä. Tätä kaikkea näin ja koin tutustumismatkalla kirkon työhön saamelaisalueella Utsjoella.

Luonnonkauniissa Utsjoen kunnassa asuu reilut 1000 ihmistä, yksi ihminen neljää neliökilometriä kohden. Tenojoen varrella on asuttu tuhansia vuosia. Saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansaa. Nykyään noin puolet kunnan asukkaista puhuu saamea äidinkielenään. Kirkkomme ainoaan saamelaisenemmistöiseen seurakuntaan kuuluu 80 % kunnan asukkaista ja siellä kastetaan käytännössä kaikki syntyneet lapset.

Kallion kaupungin osa Helsingissä on tyystin toinen todellisuus. Siellä yhden neliökilometrin alueella asuu noin 16500 henkilöä. Noin puolet kalliolaisista kuuluu kirkkoon ja vajaa puolet syntyneistä lapsista kastetaan.

Matka pohjoiseen muistutti minua jälleen kerran siitä, miten iso maa Suomi on ja miten monenlaisia todellisuuksia se pitää sisällään. Sama koskee kirkkoa Suomessa. Se on iso ja toimii koko maan alueella niissä monenlaisissa todellisuuksissa, joissa ihmiset täällä elävät.

Ei siis ole ihme, että kysymykset, joiden kanssa seurakunnissa kamppaillaan, ovat maan eri osissa erilaisia. Siinä missä etelässä pohditaan seurakunnan jäsenmäärän vähenemistä, pohjoisessa kirkkoonsa sitoutunut enemmistö miettii, miten turvata taloudellisen niukkuuden keskellä edes perustoiminta kaikille jäsenille harvaan asutulla alueella.

Mietin, voiko näin monen todellisuuden kirkko pysyä kasassa. Kyllä se voi, mutta siihen vaaditaan yhteistä tahtoa ja valmiutta kuulla ja kunnioittaa erilaisissa tilanteissa elävien seurakuntien kysymyksiä. Tarvitaan myös keskinäistä solidaarisuutta, joka käytännössä tarkoittaa esimerkiksi talouden tasaamista.

Kirkon yhteyden perusta on tietenkin yhteinen usko. Se yhdistää kristittyjä erilaisissa kulttuureissa ympäri maailmaa. Myös yhteiset elämänkysymykset yhdistävät olosuhteiden erilaisuudesta huolimatta.

Säätiedotuksista tuttu fraasi ”Utsjoki, Kevo – ohutta yläpilveä” on aina jostakin syystä saanut minut hyvälle tuulelle. Se on kertonut asioiden olevan kohdallaan. Se on kertonut myös siitä todellisuudesta, joka on ollut kaukana omastani, mutta aina olemassa. Ja kun maailmaa katsotaan yläpilvien tasolta, kokonaisuudet näyttäytyvät selkeämmin.

Erilaisista todellisuuksistaan huolimatta Utsjoen ja Kallion seurakunnalla on sama tehtävä. Kertoa Jumalan rakkaudesta sanoin ja teoin. Siksi matkalla mieleeni kiteytynyt ajatus ”Utsjoki, Kallio – ohutta yläpilveä” kertokoon erilaisten todellisuuksien, mutta yhteisen perustehtävän kirkosta.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JukkaKeskitalo
Seuraa kirjoittajaa Facebookissa

Jukka Keskitalo

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Keskustelu

”Mietin, voiko näin monen todellisuuden kirkko pysyä kasassa.”

Tyylirikko, sillä kirkon on toki pysyttävä koossa. Kasassa maata vasten kuin jokin roskakasa tai rakennus romahduksen jälkeen on kyllä helppo pysyä, mutta kirkkohan kurottaa mahdollisimman korkealle ylöspäin: ”Utsjoki, Kallio – ohutta yläpilveä…”