Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Jeesus kiinnostaa kiinalaisia

Blogit Rajalla 11.6.2013 06:59
Jyri Komulainen

Kävin Beijingissä, jossa kohtasin hämmentävän ilmiön. En puhu Wangfujingin herkkukojujen skorpioneista tai meritähdistä vaan vierailustani paikallisessa kirkossa: sisään sai jonottaa, ja penkit täyttyivät pääosin nuorista aikuisista.

Kokemus oli konkreettinen osoitus siitä, että kristinusko ei ole enää länsimainen uskonto. Kristikunnan dynaamisin elämä tapahtuu jossain tuolla kaukana. On hyvä muistaa kristittyjen määrän olevan globaalisti kasvussa, vaikka suomalaisesta vinkkelistä voisi kuvitella toisin.

Kiinassa kristittyjä arvioidaan olevan noin 5 % väestöstä. Koska kyse on Kiinasta, tämä tarkoittaa lähemmäs 70 miljoonaa kristittyä. (Hurjimmat arviot puhuvat jopa 130 miljoonasta, mikä lienee kuitenkin yläkanttiin.)

Lisäksi monet kiinalaisesta sivistyneistöstä voidaan lukea kulttuurikristityiksi. He eivät ole ottaneet kastetta, mutta ovat kiinnostuneita kristinuskosta.

Kristinusko on yksi Kiinan virallisista uskonnoista, joita on kaikkiaan viisi: taolaisuus, buddhalaisuus, kristinusko, katolisuus ja islam. (Protestanttinen kristinusko ja katolisuus erotetaan jostain syystä eri uskonnoiksi. Konfutselaisuutta sen sijaan ei haluta Kiinassa nähdä uskontona vaan ennemmin filosofiana.)

Valtio pyrkii pitämään uskonnot kontrollissaan, joten kristityt ovat joutuneet järjestäytymään uskontoviraston alaisuuteen. Protestantit kuuluvat ”Kolmen itsen patrioottiseen liikkeeseen” ja katolilaiset ”Kiinan patrioottiseen katoliseen yhdistykseen”.

Näiden Maon aikana syntyneiden organisaatioiden tarkoitus oli purkaa kristittyjen siteet imperialistisiin voimiin ja synnyttää kansallinen versio kristinuskosta. Kiinan katolilaisilla ei ole virallisia suhteita Vatikaaniin, ja eri protestanttiset traditiot ovat järjestäytyneet ”jälkitunnustuksellisesti” yhden kattojärjestön alle.

Valtion ohjauksen intensiteetti on vaihdellut. Nykyään eletään kaikin puolin helpompia aikoja kuin esimerkiksi kulttuurivallankumouksen aikana, jolloin uskonto haluttiin juuria perin pohjin pois Kiinasta. Viranomaiset antavat kristittyjen paikoin toimia vapaasti. Taustalla on havainto, että kristillinen usko on vaikuttanut kohottavasti ihmisten moraaliin – mikä on tärkeä seikka maassa, jossa puhutaan taloudellisen kasvun aiheuttamasta moraalisesta kriisistä. (Oikeaoppisempi vaihtoehto olisi toki yhteiskuntajärjestystä korostava konfutselainen filosofia, joka on kokenut merkittävän renessanssin viime vuosina ja on valtion suosiossa.)

Koska valtio valvoo tarkkaan yhteiskunnan järjestystä, uskonto ja politiikka tulee pitää tiukasti erillään. Tämä heijastui saarnassa, jonka kirkossa kuulin: se keskittyi yksilön pelastukseen ja moraaliseen vaellukseen, eikä pastori kiinnittänyt huomiota Raamatun tekstin yhteiskunnallis-poliittisiin ulottuvuuksiin.

Virallinen organisaatiorakenne kattaa kuitenkin vain osan Kiinan kristillisyyden kirjosta. Merkittävä määrä kiinalaisia kristittyjä kokoontuu sen ulkopuolella. Puhutaan ns. kotikirkkoliikkeestä, johon kuuluvat yhteisöt eivät ole rekisteröityneet ja jotka kokevat viranomaisten taholta ajoittaista häirintää, jopa vainoja. Koska liike kokoontuu maan alla, luetettavia tilastoja on mahdotonta saada.

Kotikirkkoliikkeeseen luettavat katolilaiset haluavat olla lojaaleja paaville, mikä ei ole poliittisista syistä mahdollista virallisen kiinalaisen katolisuuden piirissä. Erilaiset vapaat protestanttiset yhteisöt taasen suhtautuvat kriittisesti myötämielisyyteen, jolla virallinen protestanttisuus on kommunistiseen puolueeseen suhtautunut.

Vaikka valtio ei sallikaan vapaata traktaattien jakamista kadulla, kristinusko vetää kiinalaisia puoleensa. Kiina näyttäisi olevan samantapaisessa tilanteessa kuin Rooman valtakunta pari tuhatta vuotta sitten: kristinusko kasvaa mahtavan imperiumin marginaaleissa huolimatta viranomaisten yrityksistä padota uuden uskonnon leviämistä.

Time-lehden entinen Kiinan kirjeenvaihtaja David Aikman väittää erinomaisessa kirjassaan Jesus in Beijing: How Christianity Is Transforming China And Changing the Global Balance of Power (2006), että kolmen vuosikymmenen päästä jopa kolmasosa kiinalaisista saattaisi olla kristittyjä.

Vaikka arvio olisikin ylioptimistinen, tosiasia joka tapauksessa on, että Kiinan tulevaisuutta arvailtaessa ei tule unohtaa kristinuskon roolia.

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.