Kalaruualla terveyttä ja parempi maailma

Ruoka kiinnostaa ihmisiä. Itsekin katselin viikonloppuna televisiosta pari ruokaohjelmaa.

Ruoka jakautui epätasaisesti jo antiikin aikana, ja tarvittiin etiikkaa. Globaali, useassa asiassa epäoikeudenmukainen maailmantalous, ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat ovat tehneet ruuasta yhä tärkeämmän kysymyksen. Yksittäisen ihmisen hiilijalanjäljen yksi kolmesta suurimmasta tekijästä on ruoka.

Ruokavalinnoilla on merkitystä.

Punaisella lihalla on suurin ympäristökuorma. Elämä on verkko, jossa asiat vaikuttavat toisiinsa. Yli kaksi kertaa viikossa punaista lihaa näyttää lisäävän paksu- ja peräsuolen syövän riskiä merkittävästi.

Avainsana ruuankin etiikassa ja teologiassa on kohtuus.

Emme tee valintojamme pimeydessä. On totta, että suositukset muuttuvat, mutta kyllä luonnontieteisiin voi myös luottaa.

WWF on auttanut laatimalla mainion Kalaoppaan. Sen avulla voi osaltaan auttaa lähivesien ja muun maailman kalakantoja elpymään. Nyt yli 85 prosenttia maailman kalakannoista on jo kestävyyden rajoilla tai ylikalastettuja. Iloinen uutinen kesän kynnyksellä on, että kotimaiset kuha, siika, ahven, lahna, muikku ja silakka ovat vastuullisia valintoja.

Kuvat täyteen ahdetuista Eurooppaan yrittäviä siirtolaisia kuljettavista veneistä ovat tuttuja. Kukka Rannan ja Emma Karin kirjassa Kalavale valotetaan yhtä ilmiön syytä.

Asialla ovat Kiinalaiset, venäläiset ja myös EU-maiden asukkaiden omistamat mukavuuslipun alla purjehtivat isot alukset. Ne ryöstökalastavat Länsi-Afrikan rannikolla. Se on tuhonnut sukupolvelta toiseen periytyneen elinkeinon. Veneet jäävät rannalle ja ihmiset nälkäisiksi.

Tämä tapahtuu, jotta me saisimme halpaa, toisten pöydältä riistettyä ruokaa. Eurooppalainen troolari pyytää kuukaudessa saman verran kuin 7000 rannikon pienkalastajaa vuodessa.

Kalastajat ja heidän perhekuntansa päätyvät yrittämään rannikolle tarkoitetuilla, perinteisillä, pienillä aluksillaan Eurooppaan. Oma meri ei enää elätä.

Maailma on sekä yksi kokonaisuus että aivan erilaisten todellisuuksien maailma. Yksi se on ilmakehän ja elämän haavoittuvuuden suhteen. Tästä yhteenkuuluvuudesta kertoo juuri esimerkki ryöstökalastuksen aikaansaamasta Etelä-Euroopan siirtolaisongelmasta, joka on paljolti itse aiheutettu.

Ryöstökalastuksesta, ympäristötuhoista ja ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten haavoittuvimmassa asemassa olevat, köyhät ihmiset. Kaikessa oikeaan pyrkivässä toiminnassa on muistettava asettaa heidät etusijalle ja kysyä mahdollisten uhrien parasta. Niin ihmisten kuin muun luomakunnan.