Kirkon rakenneratkaisussa on nähtävä metsä puilta

Suomeen voisi lähivuosina perustaa uuden museon. Sinne talletettaisiin käytöstä poistettavat lakkautettujen kuntien rajoilla olleet kuntien nimikyltit. Kylttien myötä museossa olisi suuri määrä maamme paikallista ja alueellista historiaa. Ja mikä määrä erilaisia paikkaan liittyviä identiteettejä!

Meneillään on kuntien määrän voimakas harvennushakkuu. Kehitys haastaa myös seurakuntarakenteet, ovathan ne kirkkolain säädösten kautta kytkyssä kuntarakenteisiin.

Kirkolliskokous keskustelee ja linjaa huomenna tulevaisuuden seurakuntarakenteita. Myös kirkko varautuu tulevaisuuteen tarkastelemalla kriittisesti rakenteitaan.

Kirkolliskokouksen keskusteluun tuleva esitys sisältää samanlaisia tavoitteita kuin kuntarakenteiden uudistus, mutta siinä on päädytty päinvastaiseen ratkaisuun kuin suurkuntahankkeessa.

Seurakunnat on ehdotuksen mukaan tarkoitus säilyttää pieninä lähiyhteisöinä. Tukitoimia on tarkoitus hoitaa seurakuntayhtymissä, joihin kaikki seurakunnat kuuluisivat.

Kirkolliskokouksen alla on käyty keskustelua monista esityksen yksityiskohdista, esimerkiksi johtamisesta. Uskon, että ne on mahdollista ratkaista.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että päättäjät näkevät metsän puilta. Näyttää vahvasti siltä, että kuntarakenteet tulevat muuttumaan jatkossa merkittävästi.

Jos kirkkona emme saa aikaan päätöstä uudesta seurakuntarakenteesta, olemme ajopuu, joka ajelehtii kuntarakenteiden muutosten pyörteissä. Seurauksena on silloin tosiasiassa paljon suurseurakuntia, vaikka niitä ei haluttaisikaan.

Nyt tarvitaan päätös, joka antaa jatkossa kirkolle välineitä toimia pitkäjänteisesti kuntarakenteista mahdollisimman riippumattomasti. Nyt on tärkeätä nähdä iso kuva, eikä kaataa esitystä kokonaisuuden kannalta kuitenkin pieniin yksityiskohtiin.

Siinä missä kunnista näyttää olevan tulossa entistä suurempia, on seurakuntarakenne-esityksen perusidea oivaltavan toisenlainen. Seurakunnat säilyvät pieninä lähiyhteisöinä. Niissä tehdään kirkon perustyö: vietetään jumalanpalvelukset, huolehditaan diakoniatyön myötä heikompiosaisista ja tehdään lapsi- ja nuorisotyötä. Perustyötä tukevat toiminnot kuten hallinto ja talous hoidetaan useampien seurakuntien osalta seurakuntayhtymissä.

Suurkuntien menettäessä kotipaikkamerkityksensä seurakunnat voivat jatkossa olla paikallisen identiteetin perusta. Jos kirkko tekee viisaita ratkaisuja, voiko käydä niin, että jatkossa kysytäänkin kotipaikkaa kysyttäessä: Mistä seurakunnasta olet kotoisin?