Vapautta jouluun, pääsiäiseen ja vappuun!

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kauppojen aukioloa laajennettiin suuresti vuoden 2009 lopulla. Valtioneuvosto antoi lupaamansa selonteon päätöksen vaikutuksista ja sitä on nyt käsitelty eduskunnassa.

Minua jaksaa ihmetyttää monen ympäristöä ajattelevan vastuunkantajan into tähän kaupan ”vapauteen”. Viimeksi runsaasti arvostamani Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen harmitteli Facebook-sivullaan pääsiäispäivänä, että ostokset jäivät tekemättä, koska uskonto esti. Entinen aktivisti viettää varmasti vuosittain järjestettävää Älä osta mitään –päivää. Minäkin vietän jos muistan. Nyt sellaisia oli useampi tarjolla uskonnollisista ja vuosisataisista kulttuurisista syistä – ja ennen ”vapautusta” päivä oli peräti kerran viikossa.

Kerran viikossa kaupasta ja työstä vapaan päivän ovat halunneet myös muslimit perjantaisin ja juutalaiset lauantaisin. Mutta me halusimme siitä vapaaksi.

Vapauttaminen on myönteinen sana. Kuka sitä ei kannattaisi. Kuulin muistaakseni ensimmäisen kerran Hannu Taanilalta määritelmän ”Vapaa kettu vapaassa kanatarhassa”. Siitäkö on selonteon mukaan kyse kauppojen aukiolon laajennuksessa?

Ennen päätöstä varoitettiin pienten erikoisliikkeiden aseman huononevan. Suuret, itsepalveluun perustuvat ja automatkan päässä sijaitsevat marketit taas hyötyisivät.

Monet pelot toteutuivat. Kuluttajat ovat tosin melko tyytyväisiä. Kolmasosa käy ruokaostoksilla ainakin joka toinen sunnuntai. Mutta pienet yritykset ovat joutuneet tiukoille. Samoin työntekijät. Kaupan alan luottamusmiehille tehdyn kyselyn mukaan peräti 86 prosenttia henkilöstöstä kokee, että aukiolon laajentamisella on ollut kielteinen vaikutus työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Kokoaikaiset työpaikat eivät lisääntyneet. Vain yksi kymmenestä kauppiaasta on ilmoittanut palkanneensa lisää työvoimaa muutoksen vuoksi. Yksintyöskentely on kasvanut alle 400 neliön kaupoissa, mikä on uhka työntekijän turvallisuudelle.

Pyöräilimme viime sunnuntaina vaimoni kanssa Helsingin Tammisalossa. Ajoimme ohi entisen lähikaupan, joka nyt oli tyhjillään. Enää alueella ei ole yhden yhtäkään kauppaa ja autottomat ovat ahtaalla.

Tammisalon suljettu lähikauppa on pienoiskuva ”vapautuksen” kielteisistä vaikutuksista. Riippuvuus yksityisautosta lisääntyy, pienet liikkeet muuttuvat kannattamattomiksi. Ja tylsä, samanmuotoinen bulkki valtaa alaa. Monimuotoisuus vähenee, ilmastovaikutukset ovat kielteisiä.

Tutkimusten mukaan kaupan aukiololla on laajoja kulttuurisia vaikutuksia. Juuri se jää vapautta kaipaavilta, ympäristöä ajattelevilta poliitikoilta huomaamatta. Kulttuuria ei luoda tyhjästä eikä hetkessä. Hiljainen, erilainen päivä on rikkautta. 24/7-yhteiskunta on tylsä ja väritön. Ilman pyhää on vain arkea.

Onneksi valtioneuvoston selonteko ei esitä enää lisää ”vapautta” erilaisesta päivästä. Nyt niitä toisenlaisia on vielä joitakin pitkin vuotta, nuo tutut suuret kirkkopyhät ja vappu, ja sunnuntaiaamun rauha puoleenpäivään asti on sekin mukava museaalinen säilytettävä äänimaailma ajasta, jolloin kaikki ei ollut kaupan.