Kuka on Jeesus?

Pääsiäisvieraani, 3,5-vuotias pojantyttäreni, istui piirtämässä sohvan nurkassa. Yhtäkkiä hän nosti kirkkaan katseensa isomummiin ja mummiin: ”Kuka on Jeesus?” – Selitäpä se parilla virkkeellä selkeästi ja lapsentajuisesti!

Jeesus Nasaretilainen, rakentaja ja kiertävä opettaja, juutalainen uskonnollinen uudistaja ja häirikkö, vallanpitäjien näkökulmasta kapinoitsija, parantaja ja ihmeiden tekijä, Marian poika ja ihminen, Jumalan Poika ja Messias – määritelmiä riittää. Lapselle voin selittää seimen pientä Jeesus-lasta. Kärsivä, ristille naulattu puolialaston mies ja tyhjän haudan ihme. Kuinka kerron niistä pienelle tytölle, joka pohtii kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa tarkasti ja tarjoilee sen sitten sopivassa tilanteesa takaisin.

Helsingin piispa Irja Askola kutsui pääsiäispolulle varmuuden ilossa ja epävarmuuden arkuudessa vastausta etsiviä. Arki-iltana, kiirastorstaina, uskossaan varmoja ja etsimisessään epäröiviä oli kerääntynyt kotikirkon täysi osallistuakseen ehtoolliselle.

Perinteet pysyvät ja muuttuvat. Kiirastorstai, lapsuuteni ainoa ehtoollisjuhla, on edelleen meille elävää perinnettä. Pääsiäisaamuna kirkko on puolillaan. Pääsiäisyön messukaan ei vetänyt kotikirkkoani täyteen. Pääsiäisvirsiä veisaamassa oli kymmeniä, vaikka laulaminen kesti lähes 1,5 tuntia. Virrenveisuuko kuolevaa perinnettä!

Pääsiäinen on taidettu antaa katolisten ja ortodoksien hoidettavaksi! Paavi kehotti ensimmäisessä pääsiäismessussaan tutustumaan ylösnousseeseen Jeesukseen. Ortodoksisen piispan haastattelun pääsiäisajan kiireistä: pappien jalkojen pesusta ja pääsiäisyön juhla-ateriasta kuohuviineineen, saattoi lukea iltapäivälehdestä. Meille luterilaisille riittävät mämmi, pasha ja kiirastorstain ehtoollinen – arkisesti.

Jeesus on leivänjakaja – ehtoollisen ja elämän leivän. Siitä yritän lastenlapsille kertoa. Hyvää pääsiäisviikkoa, sitä riittää valkeiden vaatteiden sunnuntaihin saakka!