Kasvot(on)
Kenen kasvot kelpaavat kirkolle kasvoiksi? Googletin kuvia: kirkkoja – tyhjiä ja täysiä, pappeja, vihkipareja, pari piispaa, muutama vauva, jokunen julkkis.
Googletin lisää: Suntio antaa kirkolle kasvot. Liturgia on ortodoksisen kirkon kasvot. Uudet työntekijät ja luottamushenkilöt antavat kirkolle uudet kasvot. Ortodoksisessa kirkossa kuoro on seurakunnan kasvot. Hengellisillä kesäjuhlilla näyttäytyvät kirkon toiset kasvot!
Kirkon kasvot ovat ihmisen kasvot. – Pienen lapsen iloiset kasvot, hakatun miehen veriset kasvot, nälkäiset lapsenkasvot, hätääntyneen äidin kasvot, rakastuneen säteilevät kasvot, pakomatkalla olevan perheen kasvot, liikemiehen totiset kasvot, eletyn elämän kauniisti kirjomat vanhuksen kasvot, tulevaisuuteen katsovan nuoren kasvot, sisäänpäin kääntyneet masentuneen ihmisen kasvot, ihmisvilinässä vilahtavat kasvot, pimeään tuijottavat tyhjät kasvot, nauravat kasvot, tuskasta vääristyneet kasvot, ystävällisen hymyn valaisemat kasvot, kerjäläisen anovat kasvot, vastasyntyneen kasvot, kuolevan kasvot…
Näyttääkö kirkko kasvonsa vai kääntääkö se selkänsä? Keskustelu kirkon jäsenyydestä, haastetusta kirkosta, yhteisöllisyyden orastavasta noususta, saavat minut miettimään kirkon kasvoja. Väistämättä kysymys ihmisestä ja kirkosta kietoutuvat yhteen.
Me olemme kirkon kasvot!
kuvat: Riitta Kuusi