Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Demoneja, riivaajia vai vapaata argumentoivaa keskustelua?

Blogit Rajalla 26.2.2013 07:23
Iiris Kivimäki
Kirjoittaja on viestintäjohtaja Suomen Lähetysseurassa ja seuraa median, kirkon ja yhteiskunnan hiljaisia ääniä.

Tulipa täysruudullinen Yle 1:n MOT-mediakeskustelua luterilaisesta kirkosta maanantai-iltana. Ei ehkä kakkaa, ei hevosenlihaa vaan tällä kertaa riivaajia ja demoneja sekä sairaiden ihmisten hyväksikäyttöä.

Media toimii hyvänä herättäjänä, koska Pirkko Jalovaaran opetus näyttää kovasti radikalisoituneen. Totisesti ei ketään eikä varsinkaan haurasta tai heikoilla olevaa ihmistä tai lasta saa pelotella helvetillä, perkeleellä tai luvata ihmeparanemisia. Onneksi terve luterilaisuus luottaa lääketieteelliseen osaamiseen sairauksien hoidossa, mutta myös rukousyhteyteen armollisen Jumalan kanssa. Ja onhan meillä luterilaisina Jumalan antama järki, mitä käyttää.

Asioiden mittasuhteet ja tämä järjen ääni näyttävät jotenkin katoavan nykyisessä mediakeskustelussa. Kirkon ihmisenä tuntuu, että emme osaa mediassa keskustella, argumentoida ja antaa parhaan argumentin voittaa. Usein jätämme myös median kiinnostuksen käyttämättä, sitten, kun se on herännyt, vaikka voisimme osallistua ja jatkaa keskustelua. ”Emme kommentoi, asiasta on sanottu jo kaikki tarpeellinen.”

Suomessa keskustelukulttuuriin kuuluu helposti myös mitätöinti eri tavoin ajattelevaa kohtaan. Nauramme, koska haluamme sen avulla asettua toisen yläpuolelle ja kyseenalaistaa hänen uskottavuutensa. Haemme vain omaa näkemystämme vahvistavia väitteitä. Välttelemme esimerkiksi keskustelua netissä, koska ”siellä ääripäät ampuvat toistensa ohi”. Onneksi minä en kuulu niihin joukkoihin!

Uskon kuitenkin myös evoluutioon, kehitykseen. Kouluissamme kasvaa sukupolvi, joka opettelee argumentoimaan ja perustelemaan näkemyksensä. Asuimme Englannissa pitkään ja elin siinä kulttuurissa arkeani. Siellä jo kolmivuotiaat opettelivat kertomaan asiansa postikorttien ja kuvien avulla kolmellekymmenelle muulle lapselle. He harjoittelivat esiintymisen taitoja. Samaa kehitystä näen suomalaisessa koulussa.

Vapaus ajatella ja vapaus toimia ovat länsimaisen kulttuurin ja demokratian vahva perusta. Uskonpuhdistus sysäsi aikanaan liikkeelle vapauden lukea Raamattua itse ja nosti yksilön keskiöön yhteisön sijaan.

Uudessa moniuskontoisessa ja – kulttuurisessa läntisessä maailmassa puuttuu usein kuitenkin kunnioitus ja rohkeus kuunnella ja keskustella toisenlaista ajattelua edustavan kanssa. Jopa kirkon ykseyttä pohtiva työryhmäkin esittelee yhtenä keinona kutsua toisin ajattelevia omiin seminaareihin uutena ideana. Emmekö luota, että toinen osaisi käydä älykästä argumentoivaa keskustelua? Mitä pelkäämme?

Välillä tosin tuntuu, että media hakee kirkon tarkoitushakuista leimaamista eikä oikeaa keskusteluyhteyttä. Piispa Tapio Luoma korosti ohjelman jälkeisessä A-studion keskustelussa, että kirkko haluaa puhua Jumalasta eikä perkeleestä. Se haluaa osoittaa lähimmäisenrakkautta.

Meillä on lyhyt perinne muista uskonnoista ja jonkinasteisesta respektistä, kunnioituksesta. Pitkästä aikaa olikin todella virkistävää lukea pieniä tarinoita siitä, miten erilaiset suomalaiset, hindu tai luterilainen rukoilevat. Sen toivoisi kirvoittavan keskustelua nykyisestä moneudestamme eli siis myös uskonnottomuudesta tai agnosmista hyvällä tavalla.

Kulttuurinen luterilaisuus on vahva osa yhteiskuntaamme. Jopa kuuluisa professori ja ateisti Richard Dawkins sanoo puolestaan olevansa kulttuurianglikaani. Nautin kuunnellessani älykästä ja kunnioittavaa Richard Dawkinsin ja aiemman anglikaanikirkon arkkipiispa Rowan Williamsin keskustelua ihmisen alkuperästä ja luonnosta

Onko kaikki siis vain vielä löytämätöntä neurobiologiaa vai onko meillä erityinen tietoisuus, kun esimerkiksi esitämme kysymyksiä itsellemme, rukoilemme ja ymmärrämme huumoria. Olemme kykeneviä ihmissuhteisiin. Olemme kykeneviä rukoilemaan omasta ja läheistemme puolesta jumalanpalveluksessa kaikessa rauhassa. Olemmeko vielä joskus kykeneviä myös argumentoivaan ja kunnioittavaan keskusteluun?

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.