Ilmastoguru katuu varovaisia puheitaan

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maailmanpankin uusi johtaja Jim Yong Kim on ottanut ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhdeksi viisivuotisen kauden päätavoitteistaan. Haahuileeko pankkimies? Pipertääkö hän maailmanparannuksen parissa, vai tekeekö työtään?


Ei, Kim ei sekoile, vaan hän hoitaa pankin perustehtävää. Se ei ole maailmanparannus, vaan köyhyyden vähentäminen ja kestävä kehitys. Kiihtyvä ilmastonmuutos uhkaa maailmantaloutta.


Toinen tunnettu talousmies, brittilordi Sir Nicholas Stern puolestaan katuu aiempia ilmastokannanottojaan.
Stern laati Britannian hallituksen pyynnöstä vuonna 2006 julkistetun selvityksen talouden ja ilmastonmuutoksen vuorovaikutuksesta. Vakava viesti oli, että ellei mitään tehdä, ilmastonmuutos syö ennen pitkää 5 – 20 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Välittömien toimien hinta olisi siitä vain murto-osa.


Nyt talouslordi sanoo, että oli tuolloin aivan ylioptimistinen. Maapallo ei kykene sitomaan niin suurta määrää päästöjä kuin arvioitiin. Ja samaan aikaan päästöt kasvavat nopeasti. Planeetan lämpötila on vaarassa kasvaa neljä astetta, millä olisi katastrofaalisia seurauksia. Nykyisillä tiedoillaan hän olisi puhunut huomattavasti tiukemmin!


Maailmanpankin johtaja Kim luettelee tarvittavia toimia. Tarvitsemme maailmanlaajan päästökaupan, fossiilisten polttoaineiden jättimäinen tukeminen on lopetettava ja maailman 100 megakaupunkia pitää saada vihreämmiksi. Fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä tuetaan vuosittain maailmassa yli 300 miljardilla eurolla. Sata megakaupunkia vastaa 60-70 prosentista maailman päästöistä.


Onko tällainen talouspuhe kirkoille hyväksyttävää? Talousko maailmaa pyörittää? Kyllä, näin puhuen talous on elintärkeä.


Kirkkojen erityisenä huolena ovat köyhät ja luomakunnan monimuotoisuus. Juuri haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset ovat ilmastonmuutoksen ensimmäisiä uhreja. Heitä myös maailmanlaaja talouslama koettelee ankarimmin.


Muukin luomakunta kärsii: Luonnon monimuotoisuus, esimerkiksi koralliriuttojen uskomaton värikylläinen elämän runsaus, on jo häviämisen tiellä.


Ratkaisua etsitään vihreästä taloudesta, jossa kasvu on kytketty irti kestämättömästä raaka-aineiden käytöstä ja saastuttamisesta. EU tukee vihreää taloutta, mutta kehitysmaat ovat varsin epäileviä. Ne pelkäävät vihreän talouden olevan salajuoni, joka tekee ne entistä riippuvaisemmiksi rikkaiden maiden tekniikasta ja taloudesta.


Epäluottamus on yksi syy sille mikseivät kansainväliset kokoukset tuota tulosta. EU:lta ja muilta varhain teollistuneilta tarvitaan tekoja. Tarvitaan esimerkin näyttämistä omien päästöjen leikkaamisessa ja tuntuvaa tukea köyhemmille maille. Kehitysmaiden kirkot ja muut toimijat eivät kutsu sitä tueksi vaan ilmastovelan maksamiseksi, ja aivan perustellusti.


Yksityinen ihminen voi näin paastonaikana etsiä ja kokeilla elämäänsä sellaista uutta, joka hillitsee ilmastonmuutosta. Siinä auttaa kirkon ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n sivusto www.ekopaasto.fi. Ekopaasto on myös kannanotto oikeudenmukaisemman maailman puolesta, koska siinä etsitään kohtuutta.