Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Ilmastoguru katuu varovaisia puheitaan

Ilkka Sipiläinen
Blogit Rajalla 19.2.2013 09:22

Maailmanpankin uusi johtaja Jim Yong Kim on ottanut ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhdeksi viisivuotisen kauden päätavoitteistaan. Haahuileeko pankkimies? Pipertääkö hän maailmanparannuksen parissa, vai tekeekö työtään?

Ei, Kim ei sekoile, vaan hän hoitaa pankin perustehtävää. Se ei ole maailmanparannus, vaan köyhyyden vähentäminen ja kestävä kehitys. Kiihtyvä ilmastonmuutos uhkaa maailmantaloutta.

Toinen tunnettu talousmies, brittilordi Sir Nicholas Stern puolestaan katuu aiempia ilmastokannanottojaan.
Stern laati Britannian hallituksen pyynnöstä vuonna 2006 julkistetun selvityksen talouden ja ilmastonmuutoksen vuorovaikutuksesta. Vakava viesti oli, että ellei mitään tehdä, ilmastonmuutos syö ennen pitkää 5 – 20 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Välittömien toimien hinta olisi siitä vain murto-osa.

Nyt talouslordi sanoo, että oli tuolloin aivan ylioptimistinen. Maapallo ei kykene sitomaan niin suurta määrää päästöjä kuin arvioitiin. Ja samaan aikaan päästöt kasvavat nopeasti. Planeetan lämpötila on vaarassa kasvaa neljä astetta, millä olisi katastrofaalisia seurauksia. Nykyisillä tiedoillaan hän olisi puhunut huomattavasti tiukemmin!

Maailmanpankin johtaja Kim luettelee tarvittavia toimia. Tarvitsemme maailmanlaajan päästökaupan, fossiilisten polttoaineiden jättimäinen tukeminen on lopetettava ja maailman 100 megakaupunkia pitää saada vihreämmiksi. Fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä tuetaan vuosittain maailmassa yli 300 miljardilla eurolla. Sata megakaupunkia vastaa 60-70 prosentista maailman päästöistä.

Onko tällainen talouspuhe kirkoille hyväksyttävää? Talousko maailmaa pyörittää? Kyllä, näin puhuen talous on elintärkeä.

Kirkkojen erityisenä huolena ovat köyhät ja luomakunnan monimuotoisuus. Juuri haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset ovat ilmastonmuutoksen ensimmäisiä uhreja. Heitä myös maailmanlaaja talouslama koettelee ankarimmin.

Muukin luomakunta kärsii: Luonnon monimuotoisuus, esimerkiksi koralliriuttojen uskomaton värikylläinen elämän runsaus, on jo häviämisen tiellä.

Ratkaisua etsitään vihreästä taloudesta, jossa kasvu on kytketty irti kestämättömästä raaka-aineiden käytöstä ja saastuttamisesta. EU tukee vihreää taloutta, mutta kehitysmaat ovat varsin epäileviä. Ne pelkäävät vihreän talouden olevan salajuoni, joka tekee ne entistä riippuvaisemmiksi rikkaiden maiden tekniikasta ja taloudesta.

Epäluottamus on yksi syy sille mikseivät kansainväliset kokoukset tuota tulosta. EU:lta ja muilta varhain teollistuneilta tarvitaan tekoja. Tarvitaan esimerkin näyttämistä omien päästöjen leikkaamisessa ja tuntuvaa tukea köyhemmille maille. Kehitysmaiden kirkot ja muut toimijat eivät kutsu sitä tueksi vaan ilmastovelan maksamiseksi, ja aivan perustellusti.

Yksityinen ihminen voi näin paastonaikana etsiä ja kokeilla elämäänsä sellaista uutta, joka hillitsee ilmastonmuutosta. Siinä auttaa kirkon ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n sivusto www.ekopaasto.fi. Ekopaasto on myös kannanotto oikeudenmukaisemman maailman puolesta, koska siinä etsitään kohtuutta.

Ilkka Sipiläinen

Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Kirkkohallituksessa työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip

Keskustelu

On se varmaan noin mutta minusta Rhode Islandin kokoisen Suomen talouden ei tarvitse olla joka asiassa nk kehityksen eturintamassa. Omia energiavaroja on rajoitetusti, ei tuule ja ei varsinkaan paista ja suuri osa teollisuudesta on yhä energiaa suuresti käyttävää. Lisäksi maa on saari jolla on heti kättelyssä pituutensa verran takamatkaa maailmalle ennen kuin der Autobahn alkaa.

Ennen olin ilmastoskeptikko mutta nyt seuraan ja toimin itse järkevästi. Lapsenuskoiseen naiviuteen en sorru kuten kritiikittömään aurinko- ja tuulivoiman paapomiseen.

Anttiaugust,

Suomi on eturintamassa, halusimme tai emme – nimittäin pästöjen määrässä. Päästöjen vähentämisessä olemme lähinnä käpykaartissa.

Onko ev.lut kirkolla jokin virallinen kanta väestönkasvuun? Sehän on kuitenkin talouskasvun ohella kaikkien suurten ongelmien isä ja äiti.

Etenkin korkean elintason ja kulutuksen maissa, kuten Suomessa, pitäisi hedelmällisyyslukua saada nykyistä alhaisemmaksi.

Anttiaugust, on arvostettavaa, kun tarkistaa näkemyksiään tutkimus- ja muun tiedon kasvassa. Tutkijoista aivan pieni murto-osa on enää ilmastoskeptikoita. Ajattelen myös, että suuri osa ilmastonmuutosta hillitsevistä toimista kannattaisi tehdä vaikka ilmiötä ei olisi olemassakaan. Vaikka maamme on pieni ja siksi jää, pienikin voi näyttää esimerkkiä. Esimerkki vaikuttaa EU:n sisällä ja EU puolestaan voi olla avaamassa uusia teitä maailmanlaajasti.

Kehitysmaat katsovat varhain teollistuneiden olevan vastuussa ilmastonmuutoksen aikaansaamisesta (oikeutetusti) ja odottavat niiltä toimia.

Järjen käyttö, Anttiaugust, on minustakin myös tässä asiassa kannatettavaa. Samoin kuin kohtuuden etsiminen.

Pekka Raukko, luterilainen kirkkomme hyväksyy ehkäisyn ja pitää sitä nykyajan ihmisen tavalliseen elämään kuuluvana. Jostain syystä elintason nousulla on lapsilukua pienentävä vaikutuksensa. Kuten tunnettua, kehittyvissä maissa suuri lapsiluku on vanhuuden sosiaaliturvaa. Euroopan alin syntyvyys on katolisessa Italiassa, vaikka katolinen kirkko ei hyväksy ehkäisyä.

Ilkka,

Tiedän että ev.lut kirkko hyväksyy ehkäisyn, mutta se tieto ei oikeastaan ole vastaus kysymykseeni.

Onko kirkolla jokin kanta, millaista väestökehitystä Suomessa tulisi tavoitella?

Pekka, olet oikeassa: vastaukseni ei kattanut kysymystäsi. Käsittääkseni evl-kirkolla ei ole kantaa väestönkehitykseen. Lueterilainen kirkko poikkeaa katolisesta siinä, että se ei rakenna järjestelmällistä sosiaalioppia. Luterilainen sosiaalietiikka rakentuu kultaiselle säännölle: Tee mitä toivot itsellesi tehtävän. Tulkinta liittyy toisen asemaan eläytymiseen.

Tuon kultaisen säännön kautta ajattelen, että perheen ihanteelliseen kokoon liittyy kohtuus. Maamme kannalta toisaalta tarvitsemme veronmaksajia. Heitä voinee tulla muualta maailmasta, ilmasto- ym. pakolaisina ja siiertolaisina. Sikäli ehkä meille kantasuomalaisille riittää kohtuus.

Niin on miltä näyttää ja miten sanotaan … eli varmuutta luonnostaan epävarmoista asioista. Mutta ehkä vakava riski oikeuttaa epävarmuuden kieltämisen ja mahdollisesti turhaan rasittavat varotoimet.

Ilkka,

Jos ollaan vakavissaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta, niin eikö pitäisi ola jokin kanta myös väestökehitykseen. Karu totuushan on, että lisääntyminen on keskimäärin kaikista yksilön tekemistä päätöksistä se merkittävin ”ympäristörikos”.

Pekka Raukolle:

Kristilliselle uskolle ihmiselämä on pyhä eikä sen luominen siis voi olla rikos missään katsannossa. Jotkin suunnat jopa edelleen aktiivisesti suosivat ja soveltavat oppia ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”.
Kirkkomme epäilemättä korvaa tätä ilmastouskon vastaista rikkomusta suosimalla sitä suurempaa vajausta kunkin yksilön aineelliseen kulutukseen nimenomaan vauraissa maissa. Ratkaisu lienee em. vihreässä taloudessa.

Herra K ja Pekka Raukko, kiitos keskustelusta. Pitkään ilmastonmuutoksen kysymykseen tarjoittiin varovaisuusperiaatetta: kannatti aloittaa (tai olisi kannattanut) toimet, vaikka täyttä näyttöä ei vielä ollutkaan. Nyt näyttö on vahva. Sen kieltää vain peini murto-isa alan tutkijoista. Kirkonh tapainen toimija ei voi luoda omaa ilmastotiedettä, vaan sen on luotettava tutkimukseen. Kun Luojan luomakunta on merkittävä, on sitä myös ilmastonmuutoksen hillitseminen.

Uusi elämä on Luojan lahjaa. Syntyvä lapsi tuo maailmaan uuden ja ainutkertaisen elämän, suuren ilon ja kaiken mikä liittyy ihmisen elämään. En pidä siis vanhemmuutta syntinä, vaan siunauksena. Mutta lapsimäärään pätee sama kuin muuhunkin elämään: kohtuus. Yleensä – kuten viittasin aiemmin – elintason ja naisen aseman paraneminen myös pienentää lapsilukua.

Ilkka,

Kohtuus on epämääräinen käsite. Yhden kohtuus on toisen kohtuuttomuus. Niin henkilökohtaisessa kulutuksessa, kuin lisääntymisessäkin.

Melko yksiselitteinen tosiasia on, että meitä on jo nyt kohtuuttomasti. Ei vain ilmastonäkökulmasta, vaan muutenkin. Maailman ”ylikulutuspaivä” tulee jo loppukesästä ja joka vuosi edellistä aikaisemmin. Se, että meillä täällä Suomessa menee vielä kohtuullisen hyvin, on mahdollista vain siksi, että valtaosalla ihmisistä menee todella huonosti. Jos maapallon nykyiselle väestölle halutaan edes puolet suomalaisten kulutustasosta, on tämän planeetan resurssi syöty hyvin nopeasti loppuun.

Kiinassa on varsin menestyksellisesti harjoitettu yhden lapsen politiikkaa. Eikö kirkko voisi esittää edes voimakasta kannanottoa sen toteuttamiseksi myös Suomessa? Ei ehkä pakkokeinoin, mutta veroporkkanoilla ja kepeillä, sekä maksamalla lapsilisää vain yhden lapsen perheille.

Pekka, kohtuus on tosiaan varsin tulkinnanvarainen termi. Minun kohtuuteni olisi intialaisen köyhän dalitin mielestä ihan jotain muuta. Silti luulen, että tietty taju voi olla siitä mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. Kohtuus on elänyt antiikin ajoista, ja vaikkapa liittyy Oloaus Petrin tuomarinohjeisiin: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.”

Euroopan talouksien yleinen ongelma on alhaainen syntyvyys. Elatussuhteesta tulee vaikea. Tarkastelet tilannetta globaalisti, mikä onkin oikein. Tarvitsemme siirtolaisia työhön, ja se ei liene tulevassa maailmass ongelma. Silti en kieltäisi vanhemmuutta enkä oikeutta elämään, vaan suosisin kohtuullista perhekokoa.

Pekka, kohtuus on tosiaan varsin tulkinnanvarainen termi. Minun kohtuuteni olisi intialaisen köyhän dalitin mielestä ihan jotain muuta. Silti luulen, että tietty taju voi olla siitä mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. Kohtuus on elänyt antiikin ajoista, ja vaikkapa liittyy Oloaus Petrin tuomarinohjeisiin: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.”

Euroopan talouksien yleinen ongelma on alhaainen syntyvyys. Elatussuhteesta tulee vaikea. Tarkastelet tilannetta globaalisti, mikä onkin oikein. Tarvitsemme siirtolaisia työhön, ja se ei liene tulevassa maailmass ongelma. Silti en kieltäisi vanhemmuutta enkä oikeutta elämään, vaan suosisin kohtuullista perhekokoa.

Pekka, kohtuus on tosiaan varsin tulkinnanvarainen termi. Minun kohtuuteni olisi intialaisen köyhän dalitin mielestä ihan jotain muuta. Silti luulen, että tietty taju voi olla siitä mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. Kohtuus on elänyt antiikin ajoista, ja vaikkapa liittyy Oloaus Petrin tuomarinohjeisiin: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.”

Euroopan talouksien yleinen ongelma on alhaainen syntyvyys. Elatussuhteesta tulee vaikea. Tarkastelet tilannetta globaalisti, mikä onkin oikein. Tarvitsemme siirtolaisia työhön, ja se ei liene tulevassa maailmass ongelma. Silti en kieltäisi vanhemmuutta enkä oikeutta elämään, vaan suosisin kohtuullista perhekokoa.

Pekka, kohtuus on tosiaan varsin tulkinnanvarainen termi. Minun kohtuuteni olisi intialaisen köyhän dalitin mielestä ihan jotain muuta. Silti luulen, että tietty taju voi olla siitä mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. Kohtuus on elänyt antiikin ajoista, ja vaikkapa liittyy Oloaus Petrin tuomarinohjeisiin: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.”

Euroopan talouksien yleinen ongelma on alhaainen syntyvyys. Elatussuhteesta tulee vaikea. Tarkastelet tilannetta globaalisti, mikä onkin oikein. Tarvitsemme siirtolaisia työhön, ja se ei liene tulevassa maailmass ongelma. Silti en kieltäisi vanhemmuutta enkä oikeutta elämään, vaan suosisin kohtuullista perhekokoa.

Pekka, kohtuus on tosiaan varsin tulkinnanvarainen termi. Minun kohtuuteni olisi intialaisen köyhän dalitin mielestä ihan jotain muuta. Silti luulen, että tietty taju voi olla siitä mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. Kohtuus on elänyt antiikin ajoista, ja vaikkapa liittyy Oloaus Petrin tuomarinohjeisiin: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.”

Euroopan talouksien yleinen ongelma on alhaainen syntyvyys. Elatussuhteesta tulee vaikea. Tarkastelet tilannetta globaalisti, mikä onkin oikein. Tarvitsemme siirtolaisia työhön, ja se ei liene tulevassa maailmass ongelma. Silti en kieltäisi vanhemmuutta enkä oikeutta elämään, vaan suosisin kohtuullista perhekokoa.

Pekka, kohtuus on tosiaan varsin tulkinnanvarainen termi. Minun kohtuuteni olisi intialaisen köyhän dalitin mielestä ihan jotain muuta. Silti luulen, että tietty taju voi olla siitä mikä on kohtuullista ja mikä kohtuutonta. Kohtuus on elänyt antiikin ajoista, ja vaikkapa liittyy Oloaus Petrin tuomarinohjeisiin: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.”

Euroopan talouksien yleinen ongelma on alhaainen syntyvyys. Elatussuhteesta tulee vaikea. Tarkastelet tilannetta globaalisti, mikä onkin oikein. Tarvitsemme siirtolaisia työhön, ja se ei liene tulevassa maailmass ongelma. Silti en kieltäisi vanhemmuutta enkä oikeutta elämään, vaan suosisin kohtuullista perhekokoa.

Näitä luetaan juuri nyt