Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Uskonnot vastalääkkeenä rasismille

Blogit Rajalla 13.2.2013 09:00
Jyri Komulainen

Suomalainen rasismi on puhuttanut viime aikoina. Kirkkoa ei ole keskustelussa syytä unohtaa, sillä kirkolla on paljonkin sanottavaa. Raamattu kun on antirasistinen kirja.

Jeesuksen opetukset haastavat ylittämään etnisiä rajoja. Esimerkiksi sopii vaikkapa tuttu kertomus laupiaasta samarialaisesta. (Lukijan tulee muistaa, että samarialaiset olivat tuon ajan Israelissa halveksittu etninen ryhmä.) Myös Vanhan testamentin puolella muistutetaan jatkuvasti muukalaisten oikeuksista. Mooseksen kirjoissa Israelin kansaa kehotetaan jopa ”rakastamaan” muukalaista.

Kristinuskon perusvisioon ei mahdu rasismi. Luomisuskosta seuraa jokaisen ihmisen arvokkuus Jumalan kuvana – täysin riippumatta ihmisen ominaisuuksista. Kirkon olemukseen kuuluu siksi ylittää ihmisten väliset raja-aidat. Paavalin mukaan ei ole väliä, onko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Jeesuksessa kaikki ovat yhtä.

Jos jossain nousee esille pyrkimys kaapata kristinusko ahtaan kansallismielisyyden käyttöön, teologinen perusta on varmasti vinoutunut.

Myös muista uskonnoista löytyy painotuksia, joissa korostetaan ihmisarvoa ja pyrkimystä harmoniaan. Vaikka uskontojen opit poikkeavat toisistaan, sosiaalietiikan alueelta löytyy yhteistä pintaa.

Väitänkin, että maailmanlaajuiset uskonnolliset traditiot voivat tarjota vankan pohjan sovinnollisen yhteiskunnan rakentamiselle, kunhan niitä tulkitaan teologisesti vastuullisesti. Joku varmasti miettii, mihin väitteeni perustan.

Taustalla on vilkas kansainvälinen keskustelu. Kristityt, juutalaiset, muslimit, hindut ja buddhalaiset oppineet ovat siinä osoittaneet, miten itse kunkin oma traditio voi perustella sosiaalista tasa-arvoa ja luoda sovintoa erilaisten ryhmien välille. On hylättävä yksipuolisina väitteet uskonnoista konfliktien lähteenä.

En kiistä, että maailman uskonnoissa ei ilmenisi peri-inhimillistä heimomentaliteettia ja väkivallan logiikkaa. Uskonnolliset traditiot ovat kaksiteräisiä miekkoja. Siksi tarvitaankin pyhien tekstien ennakkoluulotonta ja dialogihakuista lukemista! Tällöin osoittautuu, että useimpien uskonnollisten traditioiden ytimestä löytyy visio ihmisten välisestä harmoniasta ja solidaarisuudesta. (Räikeän hierarkkinen kastilaitoskin on tullut historian kuluessa haastetuksi nimenomaan hindulaisuuden sisältä käsin.)

Mikäli uskonnot ovat uskollisia parhaimmalle perinnölleen, ne voivat olla merkittävä resurssi antirasistisen tietoisuuden vahvistamisessa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Ensinnäkin, positiivisen uskonnonvapauden periaatteen tulee toteutua ruohonjuuritasolla. Uskonnot voivat omalla panoksellaan kasvattaa harmoniaa päiväkodeissa, kouluissa ja muualla. Vain arkisesta kosketuksesta voi kasvaa suvaitsevaisuutta.

Toiseksi, poliittisten puolueiden on tarkistettava kirkko- ja uskontopoliittisia kannanottojaan. On ironista, jos monikulttuurista yhteiseloa kannattavat poliitikot pyrkivät ajamaan alas oman uskonnon opetusta. Epäjohdonmukaisuuden täytyy perustua vanhentuneeseen mielikuvaan paitsi uskonnonopetuksesta myös uskontojen yhteiskunnallisesta roolista.

Luterilainen kirkko tulee laskevista jäsenluvuista huolimatta olemaan Suomen suurin uskonnollinen yhteisö tulevinakin vuosikymmeninä. Voin paljastaa, että kirkon johto ymmärtää kyllä erityisen vastuunsa sellaisen Suomen rakentamisessa, jossa on tilaa eri tavoin uskoville.

Tuleeko kirkon julistama radikaalin tasa-arvon ja lähimmäisen rakkauden sanoma kuulluksi ajassa, jossa vihapuhe ja uskontoallergia yrittävät vallata julkisen tilan? Saavatko uskonnot yleisemminkin tarjota vastalääkkeitään rasismille ja muukalaispelolle?

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.