Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Tiristämme mehut kurjalistosta

Blogit Pureksittua 29.1.2014 09:50
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Syöminen on poliittista, enemmän kuin koskaan aiemmin.

Marketissa paljastamme makumieltymyksillämme yhteiskuntaluokkamme, kulttuurisen ja taloudellisen. Mutta vaikutamme päivittäisin ostoksin myös ympäristön tilaan, eläinten hyvinvointiin ja työntekijöiden asemaan.

Pitkään ruoka oli henkilökohtainen, navanseudun asia. Valistajat paasasivat ja pelottelivat liiallisen sokerin, suolan ja etenkin rasvan vaaroista.

Uusissa ravitsemussuosituksissa terveellinen ateria neuvotaan kokoamaan kasviksista, kalasta, täysviljasta ja kasvisöljystä. Ajan henkeen istuu, että suosituksissa ovat myös ”kestävät ruokavalinnat lautasella”. Vielä kymmenen vuotta sitten terveysasiantuntijat tuskin olisivat heristäneet sormeaan lihansyönnin turmiollisuudesta ilmastolle.

Elämme jalanjälkien maailmassa. Tomaattien hiili- ja vesijalanjäljet ovat laskettavissa ja verrattavissa. Mutta maaperä alkaa hyllyä jalkojen alla, kun pitäisi ottaa kantaa eläinten hyvinvointiin.

Hevosenlihahuijaus Euroopassa paljasti, miten monimutkaista voi olla todentaa edes oikea liha, etenkin jos kauppa on osin rikollisten käsissä.

Suomalainen lihateollisuus markkinoi parhaillaan sikatilojen uutta laatumerkkiä. Pian lihapaketin voi jäljittää tilalle asti. Palkittu tietokirjailija Elina Lappalainen on muistuttanut blogissaan, että merkki ei silti poista kahta keskeistä hyvinvointiongelmaa: emakkojen porsimishäkkejä ja vähäisiä virikkeitä.

Nyt meitä kuluttajia herätellään miettimään hyllyjen välissä, millaisissa oloissa elintarviketyöläiset ahertavat kaukaisissa tehtaissa.

Tiristämme sananmukaisesti mehut globaalin kurjaliston selkänahkasta.

Ihmisoikeusjärjestö Finnwatchin kaksi vuoden välein julkaistua Thaimaa-raporttia viittaavat ihmiskauppaan, velkaorjuuteen ja pakkotyöhön mehutehtailla. Alinta kastia ovat burmalaiset siirtotyöläiset, joukossa alaikäisiä lapsia. Väkivalta ja pelko pakottavat työntekijöitä pakenemaan maasta.

Ananasmehutiivisteet päättyvät kauppojen halpamerkkeihin. Matkalla Thaimaasta Suomeen on lukuisia välikäsiä, raaka-ainetta kauppaavia ja jalostavia firmoja. Ketjun läpinäkyvyys katoaa – ja vastuu työoloista tuotannon alkupisteessä.

Työsarkaa riittää. Kesko ilmoittaa Finnwatchille, että 700 valmistajaa toimittaa sen 3000 merkkituotetta. Joka kolmannessa tuoretuotteessa ja kahdessa kolmasosassa teollisia tuotteita on aineisosia Thaimaan kaltaisista riskimaista.

Viime kädessä vastakkain ovat pienituloiset, halvinta vaihtoehtoa etsivät suomalaiset ja alistetut, kaltoin kohdellut aasialaiset siirtotyöläiset.

Finnwatch – ja myös suomalaiset kauppaketjut – ovat ymmärtäneet, että ongelmatehtaan boikotointi ei paranna työoloja. On pitkä ja vaativa työ aloittaa vuoropuhelu tuhansien kilometrien päässä, mutta se on ainoa tie muutokseen.

Mehutehtaiden nimet ja osoitteet ovat tiedossa. On yksi poikkeus. Lidl, saksalainen kauppaketju, ei paljasta täysmehunsa thaimaalaisia alihankkijoita. Kilpailullisista syistä, Lidl sanoo.

Perustelu osuu ytimeen. Peli on kovinta siellä missä kilpailu hinnoin on ankarinta.