Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Suomi-tomaatin aseet: hake ja led

Blogit Pureksittua 8.2.2014 10:00
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Helmikuussa tomaattikauppa on kolmen kisa. Lähikaupassani voin valita, ostanko suomalaista, hollantilaista vai espanjalaista.

Kallis kotimainen koettelee kukkaroa. Ja ympäristöä.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos MTT selvitti vuosi sitten suomalaisen tomaatin hiilijalanjälkeä. Talvisin tomaattikilo aiheuttaa keskimäärin neljän kilon hiilidioksidipäästön elinkaaren aikana. Aurinko kypsyttää espanjalaiset punaposket: hiilijalanjälki arviolta puoli kiloa.

Valtaosa, jopa 90 prosenttia, kotimaisen hiilijäljestä johtuu kasvihuoneiden lämmityksestä ja valaistuksesta. Oranssina leimuavat lasitalot ovat tuttu näky Pohjanmaan lakeudella.

Siellä missä aurinko piileksii matalalla talvisin, lämmityksessä käytetty polttoaine ratkaisee ilmastorasitteen.

Hämmästyttävää: suomalainen voi voittaa espanjalaisen.

Hattulan Lepaalla kauniissa hämäläismaisemassa on koulutettu puutarhureita ja kasvatettu tomaatteja reilun sadan vuoden ajan. Kasvukaudella 2011-2012 kasvihuoneiden sähkö ja lämpö olivat fossiilisista lähteistä, tomaatin hiilijälki vielä reilut viisi kiloa. Sitten valaistukseen otettiin tuuli- ja vesisähkö ja lämmitykseen 0-päästöinen hakelämpö. Ilmastovaikutus lähes puolittui, 2,6 kiloon.

Nyt Lepaalla eletään jännittäviä kuukausia.

Hakkeen rinnalla, kovilla pakkasilla, kasvihuoneita lämmitetään maakaasulla. Jos kaasua tarvitaan vain kolme prosenttia lämpöenergiasta, tomaattikilon hiilijäljen ennustetaan putoavat 475 grammaan, jopa alle espanjalaisen tuontitavaran.

Päätän soittaa tuotantopäällikkö Mika Järviselle.

”Alle puoli kiloa on kova luku. En uskalla hirttäytyä siihen”, hän sanoo diplomaattisesti.

Tammikuun alku oli leuto, sitten seurasi pitkä pakkasjakso. Helmikuu näyttää leudolta, ja pian myös aurinko alkaa lämmittää ja valaista.

”Tilanne muuttuu joka päivä. Keväällä tiedämme, mihin pääsemme.”

Puolesta kilosta on vaikea leikata lisää. Päästöt ovat pieninä puroina lannoitteista kuljetukseen, ja Lepaan herkut ovat jo lähiruokaa, ne myydään 17 kilometrin päässä Hämeenlinnassa.

Mutta mahdotonta se ei ole.

Ledit ovat Suomi-tomaatin toinen ase.

Tehokkaat led-valot eivät hukkaa sähköä lämpönä kuten perinteiset suurpainenatriumlamput. Ledit loistavat sinistä ja punaista valoa, lyhyitä aallonpituuksia. Tutkimus jatkuu, sillä on osin vielä arvoitus, miten kasvit hyödyntävät parhaiten uutta valonlähdettä.

Valmistajat lupaavat ledien puolittavan kasvihuoneiden sähkönkulutuksen. Tutkijan puhuvat neljänneksen säästöstä. Sekin olisi merkittävä edistysaskel, etenkin kurkun viljelyssä, jossa tarvitaan runsaasti valoa.

Myös Lepaalla on testattu ledejä.

”Tomaatit ovat suurempia ja maukkaampia”, tuotantopäällikkö Järvinen sanoo.

Sekin vielä.

Vielä koittaa päivä, jolloin kaupoissa ei myydä talvisin vain kalpeita, vedeltä tirskuvia tomaatteja.