Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Suomi-ruokaa – halvalla?

Blogit Pureksittua 15.3.2014 10:00
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Ensimmäinen ajatus: ei ikinä lyhyen kasvukauden, pitkien etäisyyksien, korkeiden kustannusten ja verojen maassa.

Ainakin S-ryhmä, johtava kauppaketju, uskoo ideaan. Prismoista Saleihin levitetään Kotimaista-tuotteita, jotka ”ovat aina kotimaisia ja edullisia”.

S-ryhmä ei ole yksin liikkeellä.

Tammikuussa K-kaupat ja Suomalaisen Työn Liitto lupasivat vauhdittaa Suomi-ruokaa Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjalla. Viesti oli: syö suomalaista, tue suomalaista työtä.

Mutta kotimaisuus on konstikas käsite.

Hiljattain WWF antoi suomalaiselle kirjolohelle synninpäästön, vihreän valon kalaoppaan liikennevaloissa. Kasvattajat riemuitsivat; nyt nokitetaan Norjan lohta, vuonomaan tuontikalaa. Mutta jo puolet kirjolohesta viljellään Ruotsissa ja perataan Suomessa. Ja kala saattaa kiertää savustettavaksi Viroon, kunnes se päätyy lähimarkettiin.

Pakkauksessa lukee pienellä: alkuperä Ruotsi, jalostus Viro. Silti kotimaista? Ainakin useimpien kalanostajien mielikuvissa, sillä kasvatusfirmat ovat suomalaisia.

Myös kotimaisuudesta kertovat merkit ovat puolitotuus.

K-kaupoissa on kampanjavuonna esillä muun muassa Avainlippu-tuotteita. Merkin saa, kun elintarvikkeen kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia. Siis valmistettu Suomessa mutta vaikkapa raaka-aineet voivat olla maailman turuilta.

S-ryhmän Kotimaista-tuoteperhe täyttää Hyvää Suomesta -merkin kriteerit. Se tarkoittaa: vähintään 75-prosenttisesti suomalaista. Tosin peruselintarvikkeiden – lihan, maidon, kananmunan ja kalan – pitää olla täysin omassa maassa tuotettua.

Suomalaisuusteema on S-kaupoissa eräänlainen keihäänkärki.

Kotimaista-merkin alle kootaan reilut 400 tuotetta. Se on vajaat kolme prosenttia Prismaan hyllytetyistä 15 000 elintarvikkeesta.

Valikoimajohtaja Ilkka Alarotu kertoo, että osittain valikoimaa rajoittaa raaka-aineen saatavuus. Kun vain puolet käytetystä rukiista kasvatetaan kotimaassa, ei voi tarjota sinivalkoisia ruispaloja.

Tästä ollaan juurilla: S-ryhmän myymistä elintarvikkeista vielä 70 prosenttia on valmistettu Suomessa, mutta enää 50 prosenttia raaka-aineista on kotimaasta.

Tuontiruoka – ja etenkin ulkomaan raaka-aineet – lisääntyvät lautasella. Tuottajat ja teollisuus katsovat, että tuonti vahvistaa kaupan asemaa neuvottelupöydässä. Kauppa vastaa, että se haluaa tarjota vaihtoehtoja yhä vaateliaammille ostajille.

Suomi-ruoan kampanjoinnissa onkin symboliikkaa: kaikki osapuolet ovat samalla puolella rintamaa.

Vielä kun elintarvikkeet olisivat kukkarolle sopivan hintaisia.

Juuri kotimaisen raaka-aineen kalleus taitaa olla suurin este sille, että S-ryhmä voisi paisuttaa uutta tuoteperhettään tuhansiin tuotteisiin. Myös kuluttajat ovat jakaantuneet kahteen leiriin: toisille edullisuus ajaa kaiken ohi, toisille taas ruuan kotimaisuus, sen alkuperä ja jäljitettävyys.

S-ryhmä kertoo seuraavansa erityisen tarkasti nuoria naisia, tulevia äitejä, jotka tekevät ja päättävät usein perheiden ruokaostoksista.

Nuorina monet naiset arvostavat eettistä ja ympäristöystävällistä: luomua, lähiruokaa, kotimaista. Mutta lapsiperheiden äiteinä he etsivät tarjouksia ja halpatuotteita, kun talous on tiukoilla.

Edullista ja kotimaista. Aivan kuin S-ryhmä olisi räätälöinyt tuon epätavallisen yhdistelmän perheiden kauppavastaaville.

Ja heittänyt piikin Lidlille, ulkomaalaiselle halparuoalle.