Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Siemenluettelo aloittaa pienviljelijän kauden

Blogit Pureksittua 22.1.2014 12:14
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Vitivalkea pakkashuntu koristaa sydäntalven maisemaa, mutta palstaviljelijän korvien välistä rehottaa jo vihreä.

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo kolahti taannoin postilaatikkoon. Luetteloon on listattu lähes 300 kasvilajia ja -lajiketta.

”Haaveilun aikaa”, vaimo sanoo.

Kaksi vuotta ottaa toisiaan hännästä kiinni. Säilössä on vieläkin edelliskesän perunaa, punajuurta, sipulia ja porkkaa, pakkasessa valikoima papuja. Mutta tuore viljelykausi on idullaan.

Aluksi on inventaarion paikka. Mitä siemeniä on omassa varastossa, mitkä niistä itävät, mitkä raakataan pois? Palsternakan ylivuotista siementä ei kuulemma kannata maahan kylvää.

Sitten valitaan perussetti: porkkanan, punajuuren, kesäkurpitsan, salaattien ja papujen siemeniä. Vasta keväämmällä ostetaan siemenperunat ja istukassipulit.

Siemenshoppailuunkin voi hurahtaa pahanpäiväisesti. Uutta kannattaa aina kokeilla mutta maltti on valttia. Pienviljelijä tuntee myös peltotilkkunsa kuin taskunsa, valitsee sopivat lajikkeet.

”Porkkanan pitää olla varhaista ja raskaassa, savisessa maassa kasvavaa”, vaimo tietää.

Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen suosivat valikoimissaan vanhoja, geeniperimältään arvokkaita lajikkeita. Luomu ja biodynaamisuus ovat kaupunkiviljelyn trendejä.

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo on yhtä lailla maallikolle kiehtovaa luettavaa. Eivät niinkään oikeat pH:t, istutussyvyydet ja taimivälit, vaan tavallisten vihannesten ja juuresten kulttuurihistoria.

Tiesitkö, että kurkun juuret ulottuvat vuoteen 9750 e.Kr? Rooman valtakunnassa keisari Tiberius vaati, että tuota vetistä, käyrää pötkylää piti viljellä talvisin, jotta tuoretta oli joka aterialla. Ranskassa ja Englannissa kurkku oli taas alun perin herrasmiesviljelijöiden erikoisuus.

Tai oletko kuullut, että kiertävät munkit toivat härkäpavut Suomeen jo 1200-luvulla? Ja että pavuista oli maksettava kirkolle kymmenykset.

Viinikan kirkontorni näkyy Nekalan palstoille. Nyt kirkollisverot maksetaan euroissa, mutta seurakuntakin on innostanut lähialueen asukkaita pienimuotoiseen laatikkoviljelyyn.

Itse yritän tehdä taksvärkkiä pellolla, kääntää savijuntturaa keväällä ja kantaa vettä kesällä. Silloin on parempi mieli nauttia sadon antimia syksyllä.

Viime keväänä vastuullani oli tomaatintaimien kasvatus olohuoneessa. En onnistunut tappamaan niitä kuivuuteen enkä märkyyteen. Kun toukokuussa taimet saivat vauhtia naapuruston kasvihuoneessa, seitsemässä ruukussa punersi kesän aikana ennätysmäärä pyöreitä palloja.

Oli kesä mehevimmillään, kun työpäivän jälkeen saattoi haukata kotipihassa pehmeälihaisen tomaatin.