Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Raakoja totuuksia makkarasta

Blogit Pureksittua 29.3.2014 08:30
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Raakaravinto on pop. Luonnolliset maut, mahdollisimman vähän käsitelty ruoka. Vihannekset ja marjat, idut ja siemenet, joissa säilyvät vitamiinit, entsyymit ja hyvät rasvat.

Myös minä olen hurahtanut raakaan.

Tarkoitan nyt suomalaismiehen rakastamaa perusvihannesta, makkaraa.

Olen elänyt 47 vuotta siinä lapsellisessa uskossa, että lenkit ja grillipötkylät ovat makkaraa. Ne ovat pikemminkin keitetettyjä eineksiä, joiden suoleen on pumpattu lihan joukkoon jauhoja, sisäelimiä, rasvakudosta, kamaraa, siipikarjan nahkaa ja liuta E:tä eli lisäaineita.

”Etelä-Euroopassa vain raakamakkaraa kutsutaan makkaraksi”, sanoo Yoni Ichtertz.

”Joni” on tamperelainen ravintoloitsija. Pieni pyöreä nauravainen mies, jonka suu käy kuin papupata.

Suomalaisen äidin ja ranskalaisen isän poika varttui Ruotsissa. Hän lähti 15-vuotiaana ravintolakouluun Ranskaan, palasi Ruotsiin, kokkasi ja voitti petankkimestaruuden, kunnes kymmenen vuotta sitten muutti Suomeen.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu