Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Puolet kirjolohesta tulee Ruotsista

Blogit Pureksittua 17.12.2013 11:47
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Sanotaan, että koskaan ei tee enää mieli lenkkiä, jos on vierailut makkaratehtaalla. HK:n Sinisen linjalla en ole koskaan käynyt, mutta toista arkista elintarviketta, Norjan lohta, olen katsonut silmästä silmään. Sekä elävää että kuollutta.

Olin äskettäin juttumatkalla Skjervøyn saarella Pohjois-Norjassa. Ruokahaluani en menettänyt kalatehtaalla; kaikki paikat olivat lähes kliinisen puhtaita ja hajuttomia, työntekijät läpeensä suojavarusteiden peitossa.

Mutta lohenviljelyn mittakaava hämmästytti.

Yhdessä kassissa on lupa olla 200 000 kalaa, kalatehtaan läpi kulkee kahdessa vuorossa 300 000 kiloa hopeakylkiä, ja keskimäärin joka 20.minuutti lohirekka ylittää Norjan rajan.

1990-luvun alusta Norjan lohen viljely on yli viisinkertaistunut, suomalaisen kirjolohen kasvatus lähes puolittunut. Massiivinen tuotanto tarkoittaa merkittävää tehokkuusetua kassilohelle.

Roosan kylkiviivan mukaan nimetty kirjolohi on ollut Suomessa viranomaisten tarkassa syynissä. Lupia on karsittu, sillä kasvatus on rehevöittänyt vesistöjä paikallisesti, etenkin Saaristomerellä.

Sittemmin kirjolohen ”hiilipyrstönjälki” on pienentynyt. Tutkijat ovat ehdottaneet kuitenkin uusia suosituksia. Viljelyä on vietävä ulommas merelle, kasvattamoita on yhdistettävä suuriksi yksiköiksi. Näin Saaristomeren kasseista katoaisi yli puolet, mökkiläisten iloksi.

Mutta ei lohta kiinteämpi ja rasvattomampi kirjolohi ole hävinnyt kaupoista.

Punalihainen joulukalasi on luultavasti Ruotsista.

Viime vuonna kirjolohta rahdattiin kahdeksan miljoonaa kiloa. Tänä vuonna tuonti ylittää jo kymmenen miljoonaa kiloa. Määrä on lähes puolet kaikesta kulutetusta kirjolohesta. Syömme yhä enemmän kahden kuningaskunnan viljelemää kalaa.

Norjalaiset ruokkivat itse lohensa, kun taas ruotsalaisen kirjolohen kasvattavat pitkälti suomalaiset yrittäjät.

Ruotsi houkuttaa. Ympäristöluvat sallivat suuremman ja siten tehokkaamman tuotannon. Suomalaisia voi soimata ympäristökolonialismista, sillä ravinnepäästöt jäävät naapurimaahan. Mutta viljelyä on lisätty karuissa, säännöstellyissä järvissä, jolloin haitat ovat hallittavissa.

Tuontikala vain pistetään hengiltä Ruotsissa, se perataan ja käsitellään vasta Suomessa. Tai jalostetaan Virossa, jossa halvat kädet kylmäsavustavat ja kraavaavat kalaa.

Ruotsalaista kirjolohta ei juuri mainosteta lehtien ruokamainoksissa tai kauppojen myyntijulisteissa. Tiskillä moni meistä ei edes tajua ostavansa ruotsalaista kalaa. Usein kirjolohen alkuperämaa on merkitty viimeisen käyttöpäivän viereen, yhdellä tai kahdella kirjaimella.

SE ja R tarkoittavat Ruotsia.