Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Perheen tähteillä ruokkii köyhän

Petri Pöntinen
Blogit Pureksittua 26.12.2013 09:00

Kiristääkö vyö, painaako paidannappi?

Pyhät on pian vietetty. Joulu on antamisen mutta myös ylensyömisen juhlaa. Kuulen vieläkin korvissani lapsuudesta tutut sanat, joita äitini toisteli joka aattoiltana: ”Nyt voi syödä läpi yön.”

Ja toden totta, sahasin kinkkua ruisleivän päälle, ahdoin joulu…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Petri Pöntinen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

En nyllä tunne ketään kuka heittäisi systemaattisesti ruoantähteitä roskiin, jos niistä vielä aterian saa. Nuo hukkaan menevät määrät eivät kyllä ainakaan meidän perheessämme pidä paikkaansa lainkaan. Ja vaikea uskoa, että kukaan muukaan tekisi spagettia tai hernekeittoa, söisi kerran ja heittäisi loput pois. Ei ihmiset noin epärationaalisia voi olla.

Valitettavasti minä tunnen perheitä, joissa todella kaavitaan ruuantähteet ana roskiin. Ei huvita syödä kahta kertaa samaa ruokaa, tai pelätään ruuan pahentuvan heti.
Toinen ongelma on isot pakkaukset. Ainakin yksieläjäle pakastin on välttämätön, esimerkiksi leipää ei jaksa käyttää kokonaan, ellei pakasta osaa siitä välillä. Ja kaupassa saa tehdä joskus lähes salapoliisityötä, kun etsii max 150 g leikkelepakettia, jossa olisi kuitenkin ainakin viikko aikaa viimeiseen käyttöpäivään.

Näitä luetaan juuri nyt