Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Millainen kahvi, sellainen puolue

Blogit Pureksittua 23.5.2014 15:27
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

”Onko persut varmasti puolueesi?”

Rämäkkä nainen iskee suoralla kysymyksellä. Aurinko paahtaa Tampereen keskustorilla, on kaksi päivää EU-vaaleihin. Minä nuuskutan ilmaa ja kuikuilen perussuomalaisten vaalimökin hyllyille.

Jaahas, Pirkka-leimattua Costa Ricaa.

Valinta sopii kuin nenä päähän EU-kriittisen puolueen imagoon: halpakahvi kotimaiselta ketjulta.

Suomessa vaaleja ei voi kuvitella ilman vaaleaa paahtoa kupissa.

Kahvi on mutkaton käyntikortti, aromikas esite. Äänestäjän käsi tarttuu pahvimukiin ja kahvipumppuun kuin automaattiohjauksella. Sekunnissa muuri on murrettu; small talk puolueesta ja ehdokkaista alkaa luontevasti, mustan myrkyn ryystäisyllä.

Samaan aikaan New Yorkin kahvipörssissä: suomalaisten suosiman Arabica-laadun hinta on lähes tuplaantunut alkuvuoden aikana. Brasilia kärvistelee kuumuudessa ja kuivuudessa. Paulig kehottaa maailman ahkerinta kahvinjuojakansaa varautumaan hinnannousuun.

Sellaista kriisiä ei ole keksitty, että se sammuttaisi vaalimökkien Moccamaster-rivistöt.

Tampereella sosiaalidemokraatit tarjoaa Kulta Katriinaa, keskusta ja kristillisdemokraatit Juhla Mokkaa. Niin tuttua, turvallista ja tavallista, luvuttomien tupailtojen ja työväentalojen perusjuomaa.

Maailmanparantajapuolueet ovat uskollisia aatteelleen. Vasemmistoliiton merkki on Mondo, reilun kaupan kahvi, vihreiden hyllyillä on ruotsalaista ekokahvia. Vihreiden Oras Tynkkynen on keksinyt myydä Oras-teetä. Vetoaa uskollisiin äänestäjiin, tuskin meihin liikkuviin kahvinkuluttajiin.

Kokoomuslaiset kittaavat varmaan Presidenttiä. Vaikea sanoa, sillä juuri nyt kahvipumppu on sysätty tiskiltä sivuun kiiltävän esitetulvan tieltä. Paha moka kykypuolueelta.

Sitten tarjoilupuoleen, pulla-indeksiin.

Vain kristilliset, perinteisten perhearvojen puolustajat, tarjoavat tuoretta nisua, muut lähinnä kuivia keksejä. Keskusta jakaa sokerikorppuja, ankean ajan symboleja: päältä makea, sisältä kova.

Kerään esitteet matkaani. Ääneni on yhä jakamatta, ehdokasvalintani auki.

Ehkä on vielä juotava toinen kierros kahvia.