Blogit

Ruuan matkassa pellolta pöytään ja maailmalta marketteihin.

Miksi kumina kiinnostaa, ruis ei?

Blogit Pureksittua 3.5.2014 09:30
Petri Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Yhtä maustetta inhoan yli kaiken: kuminaa.

En siedä sen voimakasta, läpitunkevaa makua leivässä ja juustossa - puhumattakaan viinassa. Ei auta, vaikka jo roomalaiset sotilaat söivät kuminaa. Sen siemenet edistivät vatsan toimintaa.

Lakeuden yllä leijuu uusi tuoksu, luontokuvaaja Benjam Pöntinen kertoi minulle viime kesänä.

Hän tarkoitti kuminaa.

Vähän koiranputkea muistuttavaa, valkokukkaista kasvia on hyödynnetty iät ajat Suomessa. Mutta siemeniä kerättiin pitkään käsin. Laajamittainen peltoviljely on yleistynyt vasta 2000-luvulla.

Nyt, toukokuussa, koittaa kylvöaika. Kiire ei ole. Juhannuksenakin ehtii, sillä monivuotinen kasvi ei tuota satoa ensimmäisenä kesänä. Mutta sitten se siementää, toisena, kolmantena ja jopa neljäntenä vuonna peräkkäin.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu