Suomi-ruokaa – halvalla?
Ensimmäinen ajatus: ei ikinä lyhyen kasvukauden, pitkien etäisyyksien, korkeiden kustannusten ja verojen maassa.
Ainakin S-ryhmä, johtava kauppaketju, uskoo ideaan. Prismoista Saleihin levitetään Kotimaista-tuotteita, jotka ”ovat aina kotimaisia ja edullisia”.
S-ryhmä ei ole yksin liikkeellä.
Tammikuussa K-kaupat ja Suomalaisen Työn Liitto lupasivat vauhdittaa Suomi-ruokaa Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjalla. Viesti oli: syö suomalaista, tue suomalaista työtä.
Mutta kotimaisuus on konstikas käsite.
Hiljattain WWF antoi suomalaiselle kirjolohelle synninpäästön, vihreän valon kalaoppaan liikennevaloissa. Kasvattajat riemuitsivat; nyt nokitetaan Norjan lohta, vuonomaan tuontikalaa. Mutta jo puolet kirjolohesta viljellään Ruotsissa ja perataan Suomessa. Ja kala saattaa kiertää savustettavaksi Viroon, kunnes se päätyy lähimarkettiin.
Pakkauksessa lukee pienellä: alkuperä Ruotsi, jalostus Viro. Silti kotimaista? Ainakin useimpien kalanostajien mielikuvissa, sillä kasvatusfirmat ovat suomalaisia.
Myös kotimaisuudesta kertovat merkit ovat puolitotuus.
K-kaupoissa on kampanjavuonna esillä muun muassa Avainlippu-tuotteita. Merkin saa, kun elintarvikkeen kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia. Siis valmistettu Suomessa mutta vaikkapa raaka-aineet voivat olla maailman turuilta.
S-ryhmän Kotimaista-tuoteperhe täyttää Hyvää Suomesta -merkin kriteerit. Se tarkoittaa: vähintään 75-prosenttisesti suomalaista. Tosin peruselintarvikkeiden – lihan, maidon, kananmunan ja kalan – pitää olla täysin omassa maassa tuotettua.
Suomalaisuusteema on S-kaupoissa eräänlainen keihäänkärki.
Kotimaista-merkin alle kootaan reilut 400 tuotetta. Se on vajaat kolme prosenttia Prismaan hyllytetyistä 15 000 elintarvikkeesta.
Valikoimajohtaja Ilkka Alarotu kertoo, että osittain valikoimaa rajoittaa raaka-aineen saatavuus. Kun vain puolet käytetystä rukiista kasvatetaan kotimaassa, ei voi tarjota sinivalkoisia ruispaloja.
Tästä ollaan juurilla: S-ryhmän myymistä elintarvikkeista vielä 70 prosenttia on valmistettu Suomessa, mutta enää 50 prosenttia raaka-aineista on kotimaasta.
Tuontiruoka – ja etenkin ulkomaan raaka-aineet – lisääntyvät lautasella. Tuottajat ja teollisuus katsovat, että tuonti vahvistaa kaupan asemaa neuvottelupöydässä. Kauppa vastaa, että se haluaa tarjota vaihtoehtoja yhä vaateliaammille ostajille.
Suomi-ruoan kampanjoinnissa onkin symboliikkaa: kaikki osapuolet ovat samalla puolella rintamaa.
Vielä kun elintarvikkeet olisivat kukkarolle sopivan hintaisia.
Juuri kotimaisen raaka-aineen kalleus taitaa olla suurin este sille, että S-ryhmä voisi paisuttaa uutta tuoteperhettään tuhansiin tuotteisiin. Myös kuluttajat ovat jakaantuneet kahteen leiriin: toisille edullisuus ajaa kaiken ohi, toisille taas ruuan kotimaisuus, sen alkuperä ja jäljitettävyys.
S-ryhmä kertoo seuraavansa erityisen tarkasti nuoria naisia, tulevia äitejä, jotka tekevät ja päättävät usein perheiden ruokaostoksista.
Nuorina monet naiset arvostavat eettistä ja ympäristöystävällistä: luomua, lähiruokaa, kotimaista. Mutta lapsiperheiden äiteinä he etsivät tarjouksia ja halpatuotteita, kun talous on tiukoilla.
Edullista ja kotimaista. Aivan kuin S-ryhmä olisi räätälöinyt tuon epätavallisen yhdistelmän perheiden kauppavastaaville.
Ja heittänyt piikin Lidlille, ulkomaalaiselle halparuoalle.