Ylimielinen presidentti Macron aloitti uhkapelin, jota ei voi voittaa

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kertoi päätöksestään heti vaali-iltana 9. kesäkuuta. 

Hän hajottaisi parlamentin alahuoneen, Ranskan kansalliskokouksen. Uudet vaalit järjestettäisiin vain muutaman viikon kuluttua, 30. kesäkuuta. 

Maan eurovaalitulos oli juuri selvinnyt, eikä se ollut Macronin kannalta hyvä. Hänen Renessanssi-puolueensa oli saanut alle 15 prosenttia äänistä. Vastapuoli, kansallismielinen laitaoikeistopuolue Kansallinen liittouma oli saanut yli 30 prosenttia. 

Se oli yli kaksi kertaa enemmän kuin Macronin puolueen ääniosuus, enemmän kuin yksikään puolue oli saanut Ranskassa EU-vaaleissa 40 vuoteen. 

Seuraavana päivänä Le Monde -lehti paljasti, että pieni ryhmä Macronin luotettuja oli pohtinut ennenaikaisia vaaleja jo kuukausia. 

Ryhmän työ oli pysynyt niin hyvin salassa, että vielä viikkoa ennen eurovaaleja yksi Macronin hallituksen ministeri oli sanonut lehdelle: ”Emmanuel, mies joka ei pidä epäjärjestyksestä, ei ikinä ota sellaista riskiä että hajottaisi parlamentin.”

Päätös yllätti myös eurovaalien voittajan, Kansallisen liittouman. Vaikka puheenjohtaja ja kärkiehdokas Jordan Bardella oli vaatinut uusia vaaleja pitkin kevättä, puolue ei itsekään uskonut niihin. 

Vielä hetkeä ennen Macronin ilmoitusta puolueen entisen johtajan Marine Le Penin neuvonantaja ja vävy Philippe Olivier oli sanonut Le Mondelle, ettei Macron uskaltaisi tehdä sitä.

”Hän aikoo vain pysyä kommentaattorin roolissa ja ärsyttää kaikkia.”

”Vannon, ettei hän uskalla tehdä sitä.”

Miksi juuri nyt? 

Ranskan kansalliskokouksia on hajotettu ennenkin, mutta Macron päätti tehdä sen omituisella hetkellä. Kansallisella liittoumalla on vahva kannatus, Macronin hallituksella heikko. 

Ehkä presidentti oli vain odottanut vahvistusta laskelmilleen. Ranskalais-brittiläinen politiikan tutkija Catherine Fieschi uskoo niin. Hän seuraa populismia ja laitaoikeistoa Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa, ja ajankohta yllätti hänetkin.

”Luulen, että Macron odotti nähdäkseen, millaisen tuloksen puolue saa eurovaaleissa. Tulos oli juuri niin huono kuin ennustettiin, ja luultavasti hän laski, että se olisi syksyllä vieläkin huonompi.”

Fieschin mukaan Macron näyttää uskovan, että parlamenttivaaleissa puolue saa paremman tuloksen kuin eurovaaleissa. 

”Kansalliset vaalit ovat tietyllä tavalla vakavammat kuin eurovaalit, joita pidetään toissijaisina. Hän laskee sen varaan, että hänen puolueensa pystyy pitämään nykyiset paikkansa.”

Presidentti ehkä myös luottaa siihen, että jos Kansallinen liittouma voittaa ja päätyy hallitusvastuuseen, kansalaiset näkevät ettei laitaoikeisto kykene hallitsemaan. Silloin puolue menettää mahdollisuutensa vuoden 2027 presidentinvaaleissa. 

”Uskon, että tämä on iso osa Macronin uhkapeliä. Näytetään ihmisille, että Kansallinen liittouma on epäpätevä, se ei ole valmis johtamaan, että kaikki muuttuu sen vallassa entistä kaoottisemmaksi.”

”Ranskalaiset ovat kiittämättömiä ja hemmoteltuja. Heidän presidenteistään tulee aina epäsuosittuja.”

Emmanuel Macron valittiin toiselle presidenttikaudelle keväällä 2022. Myöhemmin samana kesänä hänen hallituksensa kuitenkin hävisi parlamenttivaalit.

Uusi keskustaoikeistolainen koalitio ei saanut ehdotonta enemmistöä parlamentissa, ja on joutunut tekemään uudistuksia ilman opposition tukea. Kahdessa vuodessa hallituksesta on tullut hyvin epäsuosittu, Macronista jopa vihattu. Presidentin inhoaminen tosin ei ole mikään epätavallinen ilmiö Ranskassa. 

”Ranskalaiset ovat kiittämättömiä ja hemmoteltuja. Heidän presidenteistään tulee aina epäsuosittuja”, Fieschi sanoo. 

”Niin kävi Hollandelle, niin kävi Sarkozylle. Chiracille ei käynyt niin, mutta se johtui siitä ettei hän tehnyt mitään.”

Macron on suututtanut ranskalaiset kiistanalaisilla uudistuksillaan ja ennen kaikkea johtamistyylillään.  

Hän on vienyt uudistukset läpi vastustuksesta välittämättä, käyttämällä laajoja valtaoikeuksiaan.

”Macron on tehnyt tarpeellisia uudistuksia, mutta hän on runnonut ne läpi, ohittanut kansalliskokouksen uudelleen ja uudelleen. Se on suututtanut suuren joukon ihmisiä”, Fieschi sanoo.  

Varsinkin Macronin eläkeuudistus on ollut epäsuosittu. Fieschin mukaan kaikille oli jo etukäteen selvää, että presidentti saisi maksaa siitä. Silti hän päätti viedä sen läpi ilman äänestystä.

Eurovaalien alla Macron käynnisti vielä työttömyysturvauudistuksen. Silloin jopa hänen omat äänestäjänsä hermostuivat.

”Ihmisistä alkoi tuntua, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevia rangaistaan jo liikaa. Macron ei vaikuttanut enää vain ylimieliseltä, vaan häikäilemättömältä.”

Macronin tausta ei ole politiikassa. Pankkimaailmasta noussut presidentti on antanut itsestään kuvan, ettei hänellä ole minkäänlaista käsitystä tavallisesta kansasta. Ylimielinen ja piittaamaton tyyli on ruokkinut populistisia voimia. 

”Siitähän populismissa on kyse: syytetään eliittiä, joka ei käsitä tavallisen ihmisen arkea”, Fieschi sanoo. 

Enää Kansallisen liittouman kannatus ei johdu pelkästä Macronista. Puolueesta on tullut uskottava vaihtoehto, kun se on ottanut etäisyyttä äärioikeistolaiseen menneisyyteensä. Puhdistus alkoi jo vuonna 2015, kun Marine Le Pen syrjäytti isänsä, Jean-Marie Le Penin puolueen johdosta. Vuonna 2018 ryhmä vaihtoi nimensä Kansalliseksi liittoumaksi. Vanha nimi, Kansallinen rintama, viittasi liikaa kaiken vastustamiseen. 

Puolue erottui muista vaatimalla kansanäänestystä maahanmuutosta, hijabin käyttökieltoa julkisilla paikoilla, etuuksien rajoittamista vain Ranskassa syntyneille kansalaisille. 

Se kuitenkin vaihtoi islaminvastaisen retoriikan puheeksi länsimaisista arvoista. 

Le Pen lakkasi puhumasta ”frexitistä”, Ranskan euroerosta ja alkoi puhua ”Euroopan elvyttämisestä”. Hän määräsi puoleensa parlamentaarikot pukeutumaan takkeihin ja kravatteihin ja luovutti puheenjohtajuuden alle 30-vuotiaalle Tiktok-tähdelle, Jordan Bardellalle. 

Kansallinen rintama on haalinut järjestelmällisesti uutta äänestäjäkuntaa. Marine Le Pen toi naisten äänet, Jordan Bardella nuorten.

Ehkä tärkein syy puolueen kannatukselle on, että siitä on tullut työväenpuolue. 

”40 prosenttia työväenluokkaisista ranskalaisista äänestää heitä. Se on ennenkuulumatonta”, Catherine Fieschi sanoo. 

”He ovat saaneet haltuunsa Pohjois-Ranskan ja Itä-Ranskan, kaikki alueet joilta teollisuus on kadonnut. Ei kukaan näillä seuduilla äänestä sosialistipuoluetta. He äänestävät Kansallista liittoumaa.”

Puolue on luvannut perua Macronin eläkeuudistuksen, laskea arvonlisäveroa ja nostaa palkkoja. Se kampanjoi sosiaaliturvan vahvistamisella ja protektionismilla, kauppasopimusten vastustamisella ja ”vahvan Ranskan” palauttamisella. 

”Puolue vetoaa ihmisiin, jotka kokevat, että elämästä on tullut hyvin epävarmaa. Se on paradoksaalista, koska Ranska on varmaankin ainoa keskieurooppalainen maa, jossa sosiaaliturva on lähes pohjoismaisella tasolla.”

Jatkuuko Kansallisen liittouman menestys parlamenttivaaleissa?

Fieschi ei usko, että puolueen kannatus enää kasvaa kovin paljon, mutta se voi hyvin kestää nykyisellä tasolla. 32 prosenttia kansasta sanoo äänestävänsä Kansallista liittoumaa. Se ei vielä riitä enemmistöön alahuoneessa. 

Kansallinen liittouma alkoi viime sunnuntaina viritellä yhteistyötä Ranskan äärioikeistopuolue Reconquêten kanssa, mutta neuvottelut päättyivät riitaan jo 24 tunnin kuluttua. Konservatiivinen republikaanipuolue on riitautunut siitä, voiko se liittoutua Kansallisen liittouman kanssa. 

Macronin uhkapelin ongelma on, että siinä ei voi voittaa, Fieschi sanoo.

Jos Kansallinen liittouma nousee valtaan ja paljastuu niin huonoksi kuin Macron on laskenut, Ranska ajautuu sekasortoon. 

Presidentillä on valta hajottaa parlamentti, mutta hän voi tehdä sen vasta vuoden kuluttua. Siihen asti hän on jumissa vaalituloksen kanssa. 

”Ja kun ottaa huomioon, että Saksan hallitus on heikko, olisi hyvin tärkeää, että Ranska olisi edes vähän vahvempi. Ukraina tarvitsee lisää tukea.”

Oikaisu 14.6. kello 11:46: Korjattu Catherine Fieschin sitaatista sana kansankokous kansalliskokoukseksi.