Ulkomaiset diplomaatit eivät ymmärtäneet, miksi Keskustapuolue menestyi
Amerikkalaiset ja britit kuvasivat Maalaisliitto-Keskustapuoluetta usein arvaamattomaksi ja juonittelevaksi luokkapuolueeksi.
Urheilukentälle kokoontui pikku hiljaa muutama tuhat puoluemiestä ja -naista. Ikä oli mielestäni huomiota herättävän korkea. Tavallisin tyyppi oli luiseva talonpoika tummassa arkipuvussa ja vilttihatussa, hieman punakasvoisena helteen ja kestityksen vuoksi. — Vanhin läsnäolija oli 96-vuotias komea talonpoika. — maalainen puoluekokous teki minuun hyvin vanhentuneen vaikutuksen.
Kokouksen kulkueissa oli kansallispuvut – joillakin hirvennahkaa – ja naisilla hiuksissaan laitteita ”kuin kuvissa vanhalta Venäjältä”. Puheenjohtajan vaimo pukeutui viikinkipukuunkin. Kuultiin isänmaallisia runoja ja kuorolaulua, ja Karjalan kansallispukuihin pukeutunut naisorkesteri esitti kanteleensoittoa. Väinämöiseksi pukeutunut mies lauloi Suomen laulun.
Eräs puolueen nokkamiehistä totesi nämä merkinnät tehneelle Ruotsin suurlähettiläälle Ingemar Hägglöfille, ettei tällainen maa voisi koskaan tulla kommunistiseksi. Suurlähettiläälle näyttää kuitenkin jääneen päällimmäiseksi toisenlaiset tunnelmat. Raportissaan Tukholmaan hän totesi, että puoluekokous toi mieleen ennemmin 1920- ja 1930-lukujen tunnelman kuin modernin yhteiskunnan tarpeet.
Kyseessä oli Keskustapuolueen puoluekokous vuonna 1966. Eikä suurlähettiläs ole ainoa, joka tuolloin, ja myöhemminkin, on odotellut puolueen kuihtumista.
Suomalaisillekin Maalaisliitto-Keskustapuolueen sitkeys on ollut yllätys. Eihän maalaisten puolueena aloittaneen ryhmän olisi mitenkään pitänyt voida pysyä suurpuolueena kaupungistuneessa yhteiskunnassa. Viimeksi samaa kysymystä ja puolueen mahdollista vajoamista jopa Ruotsin veljespuolueen tasolle, muutaman prosentin kannatukseen, pohdittiin vain neljä vuotta sitten.
