Työeläkeyhtiöillä ei remonttia näköpiirissä
Eläkeyhtiöiden paineet yhteistyön lisäämiseen kasvavat.
Työeläkeyhtiöiden glögijuhlia varjosti päättyneen vuoden lopulla valloilleen ryöpsähtänyt keskustelu, jossa jopa yksityisten työeläkeyhtiöiden koko olemassaolon oikeus jälleen kerran kyseenalaistettiin. Tilanteen vakavuus pakotti monilla glögeillä ottamaan sitten toisellekin jalalle.
Alan kannalta erityisen ikävää oli se, että tällä kertaa keskustelu aloitettiin kokoomuksen riveistä, kun Sampsa Kataja meni epäilemään yksityisten työeläkeyhtiöiden toiminnan tehokkuutta.
Kritiikin kohteeksi joutuneita yhtiöitä taisi riepoa myös se, että asialla oli monissa kriiseissä ryvettyneen Kevan hallituksen entinen puheenjohtaja.
Sittemmin keskustelu laajeni koskemaan myös sitä, onko nykyisessä työeläkejärjestelmässä perustuslaillisia ongelmia, kun julkista valtaa on menty luovuttamaan yksityisille vakuutusyhtiöille.
Teema toistuu julkisessa keskustelussa. Aika ajoin murehditaan myös sitä, että eduskunnalle kuuluvaksi luultua valtaa on menty luovuttamaan jollekin eläkkeistä päättävälle kolmikantaporukalle. Oletettavasti tällainen kritiikki jatkossa vain lisääntyy. Kysyä nimittäin sopii, edustavatko työmarkkinajärjestöt enää koko tulevien eläkeläisten joukkoa, kun yksinomaan yksinyrittäjiä on jo enemmän kuin Metalliliitossa jäseniä.
Mutta ehkä on suorastaan hyvä, että alalla kompastutaan aina aika ajoin joihinkin Finnairin toimitusjohtajan asuntojärjestelyihin, niin huomio ei turhaan kohdistu toimialan varsinaisiin kipupisteisiin.
Mitään suurta työeläkeyhtiöremonttia niin kutsutussa näkyvissä olevassa tulevaisuudessa tuskin tapahtuu. Mutta kun sote-järjestelmältäkin on alettu vaatia aivan uudenlaista tehokkuutta, niin ehkäpä saman tehostamiskeskustelun voisi ulottaa koskemaan myös työeläkejärjestelmää.
Alalla on toki havahduttu pohtimaan, mitä toimintoja voisi hoitaa keskitetysti. Eräs esimerkki tästä ajattelusta on työeläkealan yhteiseksi tietojärjestelmäpalvelujen tuottajaksi ja kehittäjäksi vuonna 2003 perustettu Arek Oy, jonka omistavat yksityisen ja julkisen sektorin eläkevakuuttajat sekä Eläketurvakeskus.
Tietojärjestelmäpuolella yhteisponnistuksia olisi varmaan syytä jatkaa, sillä alan etujärjestön Työeläkevakuuttajat TELAn selvityksen mukaan it-kulujen määrä oli noin 230 miljoonaa euroa vuonna 2012.
Eläkkeiden laskeminen ja eläkepäätösten teko voi olla vaikeaa, mutta kun niistä on selvitty, varsinainen maksaminen ei ole muuta rahaliikennettä kummoisempi operaatio. Pitääkö kaikilla työeläkeyhtiöillä olla tätä varten oma järjestelmä vai hoituisiko se halvemmalla keskitetysti?
Vertailukohtaa voi hakea julkiselta sektorilta. Valtiokonttorin hoidossa aikaisemmin olleet valtion eläkkeet siirrettiin lainmuutoksella vaiheittain Kevan hoitoon. Kiinnostusta valtion eläkevolyymien hoitoon oli myös yksityisellä puolella. Erityisen aktiivisesti diiliä tavoitteli työeläkeyhtiö Varma.
Kevan laskelmien mukaan valtion ja kuntien eläkkeiden hoidon yhdistämisellä on saavutettu noin 13 miljoonan euron vuotuiset säästöt vuoden 2010 tilanteeseen verrattuna. Valtion osalta eläkejärjestelyjen säästöksi on arvioitu kahdeksan miljoonaa euroa ja itse Keva arvioi saavansa säästöjä volyymihyötyinä vuosittain noin viisi miljoonaa euroa.
Paljonkohan säästö olisi seitsemän työeläkeyhtiön osalta?
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
