Toisella kierroksella jaossa yli miljoonan porvariäänen potti – Haavisto voi hyötyä, jos moni jää kotiin
Moni puolue voi olla tyytyväinen tulokseen, vaikkei saanut ehdokastaan toiselle kierrokselle.
Presidentinvaalien suurin yllätys tällä kertaa oli, että mitään isompaa yllätystä ei loppujen lopuksi tullut.
Vaalien kahden kärki oli sama, joka johti gallupeja siitä lähtien, kun kaikki ehdokkaat olivat selvillä. Spekulaatiot siitä, että Jussi Halla-aho (ps) voisi vaalipäivänä nousta uhkaamaan Alexander Stubbin (kok) ja Pekka Haaviston (vihr) pääsyä toiselle kierrokselle, eivät lopulta toteutuneet.
Halla-aho kyllä kuroi vaalipäivänä eroa kärkeen kiinni, mutta aika – tai liikkuvat äänestäjät – loppuivat sittenkin kesken. Stubb sai 28 ja Haavisto 26 prosenttia äänistä, millä he etenivät toiselle kierrokselle turvallisella marginaalilla.
Halla-ahon 19 prosentin kannatus oli lopulta varsin lähellä perussuomalaisten nykyistä puoluekannatusta. Hän siis sai omansa varsin hyvin taakseen, mutta ei toisaalta kyennyt houkuttelemaan liikkuvia äänestäjiä. Se on presidentinvaaleissa tarpeen, jos haluaa menestyä.
Stubbilla jo lähtötilanne oli hyvä, sillä hänellä oli takanaan suurin puolue. Sen lisäksi hän onnistui kuitenkin saamaan ääniä monilta sellaisiltakin, jotka eivät eduskuntavaaleissa ja gallupeissa ole kannattaneet kokoomusta.
Juuri Stubb hyötyi todennäköisesti eniten siitä, että Rkp ei tällä kertaa asettanut omaa ehdokasta. Pohjanmaan maakunnassa eli ruotsinkielisellä rannikolla Stubb oli kaikissa kunnissa suosituin ehdokas.
Ensimmäisellä kierroksella Pekka Haavisto oli selvimmin puoluerajat ylittänyt ehdokas. Haaviston kannatus nousi jopa hieman suuremmaksi kuin viimeiset ennen vaaleja tehdyt mielipidekyselyt enteilivät.
Tämän kääntöpuoli oli se, että Jutta Urpilainen (sd) ja Li Andersson (vas) jäivät gallupien jo valmiiksi heikkojen lukujen alapuolelle.
Taktinen äänestäminen ei ensimmäisellä kierroksella noussut aivan niin suureen rooliin kuin viimeisimpien gallupien perusteella olisi voinut odottaa. Suuri osa vasemmistopuolueiden äänestäjistä siirtyi Haaviston taakse jo hyvissä ajoin ennen kuin lopullinen ehdokasasetelma oli edes hahmottunut.
Viimeisten gallupien julkistamisen jälkeen jonkin verran demareita ja vasemmistoliittolaisia loikkasi kuitenkin vielä Haaviston leiriin varmistaakseen, ettei Halla-aho vain pääsisi toiselle kierrokselle.
Mahdollisesti myös Stubb sai loppusuoralla joitain sellaisia uusia äänestäjiä, joille tärkeintä oli estää Halla-ahon valinta.
Presidentinvaali on henkilövaali. Siitä huolimatta moni eduskuntapuolue voi olla tyytyväinen ehdokkaansa tulokseen, vaikka nämä eivät päässeet toiselle kierrokselle.
Kolmanneksi yltänyt Jussi Halla-aho teki perussuomalaisten historian selvästi parhaan tuloksen presidentinvaaleissa. Puolueen edellinen ennätys oli entisen puheenjohtajan Timo Soinin vajaan kymmenen prosentin tulos vuodelta 2012.
Nyt puolueen ehdokas ylsi ensimmäistä kertaa jytkylukemiin. Halla-aho oli suosituin ehdokas useissa Suomen kunnissa, varsinkin Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Hän oli myös Lapin vaalipiirin suosituin ehdokas.
Neljännellä sijalla Olli Rehn (kesk) ylitti kirkkaasti keskustan nykyisen kannatustason runsaan 15 prosentin äänisaaliilla. Puheenjohtaja Annika Saarikko ehtikin julistaa, että tulos antaa keskustalle toivoa tulevaan.
Silti Rehnin tulos on historian toiseksi huonoin keskustan tukemalle presidenttiehdokkaalle. Surkeammin menestyi vain Matti Vanhanen kuusi vuotta sitten Sauli Niinistön uudelleenvalintaa vastaan.
Saavutukseen ylsi myös vasemmistoliitto, jonka puheenjohtaja Li Andersson päihitti Sdp:n ehdokas Jutta Urpilaisen kannatuksen.
Sdp onkin suurista tai keskisuurista eduskuntapuolueista ainoa, jolle tulos oli lohduton. Sdp jäi vasemmistoliiton taakse, vaikka se sai kevään eduskuntavaaleissa sitä lähes kolme kertaa enemmän ääniä.
Tammikuun aikana seurattiin, pääseekö joku vielä sittenkin haastamaan kärkikaksikon. Huomio kiinnittyi erityisesti Jussi Halla-ahon ja myös Olli Rehnin nousuun.
Molemmat haastajat pysyivätkin talven ajan otsikoissa erilaisilla avauksillaan, liittyivät ne sitten Ylen rahoitukseen tai työmarkkinatilanteeseen. He myös keräsivät kiitosta esiintymisestään tv-tenteissä.
Halla-aho ja Rehn nousivatkin selvästi yli syksyn gallupkannatuksensa. Kiristä huolimatta he jäivät selvin luvuin pois toiselta kierrokselta.
Vaaleissa ennakkoäänestyksen suosio nousi jälleen. Ennakkoon äänesti 44,6 ja varsinaisena vaalipäivänä 30,3 prosenttia äänioikeutetuista. Kaikista annetuista äänistä varsinaisena vaalipäivänä kertyi siis vain 40 prosenttia.
Kun yli puolet äänistä annetaan ennakkoon, vaaliviikon tentit voivat käännyttää entistä harvemman äänestäjän toisen ehdokkaan kannalle.
Vaaliviikon nousu on siis nykyisin vaikeampi toteuttaa kuin esimerkiksi Elisabeth Rehnillä (r), joka nousi vuonna 1994 toiselle kierrokselle varsinaisen vaalipäivän äänillä.
Toiselle kierrokselle Stubb lähtee ennakkosuosikkina.
Haavisto voi luottaa saavansa leijonanosan ensimmäisellä kierroksella Urpilaiselle ja Anderssonille menneistä äänistä. Niitä vain on voittoa ajatellen aivan liian vähän.
Halla-aholta ja Rehniltä vapautui nyt yli miljoonan porvarillisen äänestäjän potti. Juuri tähän joukkoon sekä Stubbin että Haaviston kampanjastrategit kohdistavat nyt huomionsa.
Haaviston leirissä tämäntapaiseen loppuhuipennukseen on valmistauduttu jo siitä lähtien, kun ehdokas kesällä julisti, että hänessä ei ole tippaakaan punaista.
Oikeiston ylivoima voi pienentyä, jos moni Halla-ahoa tai Rehniä äänestänyt ei löydä sopivaa ehdokasta. Alhainen äänestysprosentti voisi ainakin jossain määrin hyödyttää Haavistoa.
Keskustalaisista Haaviston taakse siirtynevät helpoimmin perinteisen punamultayhteistyön kannattajat. Tämä joukko ei ole kuitenkaan enää niin suuri kuin joskus aikaisemmin. Ylen tammikuussa julkaiseman Taloustutkimuksen gallupin mukaan kaksi kolmasosaa keskustalaisista äänestää mieluummin Stubbia.
Rehnin äänipottia jakaessa on hyvä huomioida, että hänen takanaan oli muitakin kuin keskustan äänestäjiä. Gallupien tausta-aineistojen perusteella Rehn houkutteli myös demareita, jotka ennemmin saattavat siirtyä Haaviston kuin Stubbin taakse.
Perussuomalaisista suuri osa vierastaa sekä Stubbin että Haaviston arvoliberalismia. Erityisesti Stubbin syntilistalla painaa myös EU-mielisyys. Toisaalta hallitusyhteistyö voi madaltaa perussuomalaisten kynnystä äänestää kokoomuksen ehdokasta.
Moni äänestäjä voi myös todeta, ettei löydä tästä kaksikosta mieluista ehdokasta ja jää toisella kierroksella kotiin. Valinnan vaikeutta todistaa Taloustutkimuksen gallup, jossa Stubbin ja Haaviston välisessä kisassa eniten päättämättömiä löytyi perussuomalaisten ja keskustan riveistä, jos pienet puolueet jätetään huomiotta.
Tällainen tilanne nähtiin vuonna 2012, kun toisella kierroksella äänestysprosentti laski. Sitä ennen se oli joka kerta ollut suurempi kuin ensimmäisellä kierroksella.
Tämänhetkinen asetelma muistuttaa sikäli vuotta 2012, että silloinkin toisella kierroksella kohtasivat kokoomuksen ja vihreiden ehdokas. Vihreiden ehdokas oli peräti sama kuin nyt.